40 viikkoa, jotka synnyttävät äidin

 

Raskaus ei ole pysyvä tila, vaan sarja muutoksia ja tuntemuksia, jotka vaihtelevat viikosta ja kuukaudesta, jopa päivästä toiseen.

Ei ole myöskään kahta samanlaista raskautta, vaan jokainen äiti on oma itsensä myös tämän kymmenen kuukauden maratonin ajan.

Jos ei aiemmin niin viimeistään raskauden aikana nainen tajuaa, että elämää ei aina voi määrätä omalla tahdollaan. Vaikka kuinka olisi päättänyt olla jo odotusaikana superäiti – hyvinvoiva, pirteä, kaunis, hehkeä ja terve - todellisuus voi olla toisenlainen.

Sillä nyt komentoa pitää joku naisen sisällä, joku joka ei kuuntele työkiireitä ja almanakkoja ja vähät välittää äidin päätöksistä.Kohdussa kellivä alkuihminen saa äidin koko elimistön hyppimään oman pillinsä mukaan. Joskus on hyvä päivä, toisinaan taas ei. Väsymys, pahoinvointi, hormoni-itkut ja muut vaivat eivät ole sairauksia, mutta hetkittäin ne tuskastuttavat: miksi vauvan odotuksen pitää olla yhtä takkuamista, milloin se iloinen odotus alkaa?

Ja kuitenkin: odotus lienee pitkä juuri siksi, että vauvan tuloon olisi tarpeeksi aikaa sopeutua. Sillä äidiksi ei synnytä - ainakaan kaikki eivät synny – vaan opitaan ja kasvetaan.

Ensimmäinen kolmannes

Raskauden alku on fyysisesti ja psyykkisesti npean muutoksen aikaa. Tuskin missään koulussa joutuu ponnistelemaan yhtä ankarasti; on käsiteltävä niin valtava määrä tunteita, tietoa, pelkoja ja unelmia.

Suhde lapseen alkaa rakentua jo nyt, vaikka mielikuva lapsesta onkin vielä utuinen. Kaikki tutnemukset, hyvät ja huonot, ovat valmistautumista tulevaan muutokseen.

Äitiyteen kasvetaan näin voimallisesti: tunnemyrskyt ja korostunut hellyyden ja huolenpidon tarve kuuluvat asiaan. Ei ole mikään ihme, että nainen kääntyy sisäänpäin kuulostelemaan itseään.

Raskauden alkuvaiheessa on tavallista, että äiti kokee sikiön osana itseään. Vasta raskauden edistyessä lapsi alkaa muuttua äidin mielessä itsenäiseksi olioksi.

Siksi suhtautumista vauvaan ja raskauteen leimaa se käsitys, joka naisella on itsestään, omasta kehostaan ja seksuaalisuudestaan – onhan vauvan tulo suora jatke seksuaalisuudelle. Jos nainen ei oikein hyväksy itseään, on myös vaikeampi antaa vauvalle tilaa.

Suhde syntyvään lapseen värittyy äidin omien lapsuudenkokemusten kautta. Naisen varhaiset mielikuvat hoivasta ja hellyydestä auttavat samastumaan lapseen, hoivattavaan, äidistä riippuvaiseen ja vaatiaan olentoon.

Jos aikuinen hyväksyy itsessään sen, että hän on riippuvainen toisista ihmisistä, hän pystyy helpommin hyväksymään myös lapsen vaativuuden.

Jonakin päivänä nainen on täysillä raskaana. Seuraavana hän olisi mieluummin mitä tahansa muuta kuin raskaana.

Alkuviikkoihin kuuluvat raskausoireet eivät ehkä ylennä mieltä, mutta ainakin ne viestittävät, että jotain tapahtuu, jotain, mitä ei koe joka päivä.

Oireista huolimatta raskaus voi tuntua hetkittäin aivan epätodelliselta; tekee mieli tavata neuvolakorttia tai plus- merkkistä laboratorio-vastausta ja muistuttaa itselleen, että totta se on.

”Tuleeko minusta äiti? Mitä SE sitten on??”

Oireet, ikävätkin, ovat kuitenkin parhaita merkkejä raskauden jatkumisesta. Millimetrien mittainen olento hallitsee äitiä sisältäpäin ja laittaa maailman arvot tärkeysjärjestykseen.

Jos tunnet itsesi väsyneeksi, yritä järjestää elämääsi hiukan löysemmin rantein. Jos vietät aikaasi lähinnä pää vessanpytyssä, yritä uskoa, että pahoinvointi loppuu kohta – tai joskus, ainakin synnytykseen mennessä. Ja jos raskaus tuntuu hyvältä, nauti kaikesta täysillä.

Huomaat ehkä itkeväsi ventovieraan kuolinilmoituksen takia tai koska autonavaimet ovat hukassa. Äidin herkkyys on tärkeää, luonnollista ja välttämätöntä. Ilman sitä hän ei pystyisi sovittautumaan lapsen tarpeisiin; ja tätä pientä, sisäistä ääntä pitää kuunnella tarkasti. Kieltämättä herkkyyttä on joskus annosteltu odottajien kontolle aika runsaalla kädellä, varsinkin, kun lasta ei vielä näy, ei kuulu. Luonto varautuu.

Äidit ovat yleensä mestareita tuntemaan syyllisyyttä, syyttämään itseään sellaisestakin, mille he eivät voi mitään. Raskausaikana itsesyytösten aiheita löytyy helposti, onhan maailma täynnä aisoita, joita raskaana olevan äidin EI pitäisi tehdä – ei ainakaan, jos uskoo opaskirjoja ja varoittelevia täti-ihmisiä. Hyvää tarkoittava valistus on aiheuttanut paljon turhia kyyneleitä ja valvottuja öitä.

Et ehkä pysty unohtamaan koko raskausaikana niitä kolmea keskiolutta, jotka joit kun et vielä tiennyt olevasi raskaana. Toiset murehtivat salmiakin ahmimisesta tai liiallisesta saunomisesta – niistäkin on joku keksinyt joskus varoittaa.

Raskausajan itsesyytöset ovat ikävä kyllä vain alkusoittoa. Syyllisyys on vanhempien seuralainen numero yksi. Aiheet vaihtelevat, mutta olotila pysyy. Toiset ovat herkempiä tälle oireyhtymälle kuin toiset, mutta kaikki vanhemmat potevat sitä joskus. Syyllisyydentunne on vastuun kääntöpuoli- eikä se ole pelkästään kielteinen piirre.

 

 

Keskimmäinen kolmannes

Raskauden keskivaihe on yleensä tasaisempaa aikaa, fyysisen hyvinvoinnin valtakautta. Pahoinvointi ja väsymys väistyvät, monet tuntevat olevansa elämänsä kunnossa. Iho on hehkeä, vatsan kaunis kumpu ei vielä rajoita liikkumista eikä olo tunnu möhkälemäiseltä. Nyt on tilaisuus olla kauniisti raskaana!!!

Kun raskaus alkaa näkyä, siitä tulee myös julkisempi tila. Voit yllättyä, miten monet ihmiset haluavat tietää hyvinkin intiimejä asioita – koska olet raskaana! Ehkä et sittenkään halua kertoa työpaikan täydessä hississä, onko supistellut ja kuinka paljon...

Yksi raskauden mukavimpia asioita on lapsen liikkeiden tunteminen, sillä se tekee lapsen uudella tavalla todelliseksi, itsenäiseksi olennoksi. Mielikuva vauvasta syvenee ja värittyy.

Perhosenpyrähdykset jossakin vatsan uumenissa antavat äidin – ja myötäelävän isän – arkeen aivan erikoista juhlan tuntua. Pienen kantapään töytäys saa maailman mukavasti tolaltaan ja äidin hymyilemään sisäänpäin. Kotona ollaan!

Psyykkinen tasapainokin on yleensä raskauden keskivaiheilla parempi kuin alussa. Ehkä oloa helpottaa se, että lapsen saamiseen on jo ehtinyt sopeutua. Periaatteellisinkin sinkku alkaa tässä vaiheessa antaa lapselle varovaisesti luvan tulla.

Raskauteen ja vauvaan liittyvät tunteet ovat kuitenkin edelleen usein ristiriitaisia: toisaalta onnea ja ylpeyttä, toisaalta pelkoa ja epävarmuutta, surua ja ärtymystä. Lapsi muuttaa elämää, ja etukäteen on vaikea kuvitella, miten perusteellisesti kuviot järjestyvät uudelleen.

Raskausaikaan mahtuu hetkiä, jolloin koko juttu kauhistuttaa: uusi olotila, turpoava vatsakumpu, kadotettu vapaus. Lapsen hankkiminen on peruuttamaton päätös, niin suuri, että välillä ei itse ymmärrä sitä ollenkaan.

Mitä oikein tuli tehtyä?

Kahtalaiset tunteet ovat osa raskauden psyykkistä kehitysprosessia. Jos äiti sallii itselleen kaikenlaiset tunteet – myös ärtymyksen ja epävarmuuden, jota tilanne herättää – hän pystyy yleensä paremmin sopeutumaan todelliseen elämään lapsen kanssa.

Itkevä, vaativa ja valvottava lapsi herättää kiukun ja riittämättömyyden tunteita. Vanhemmuuteen kuuluu tunteiden koko skaala, sekä syvää iloa että tummia blues- säveliä.

Useimmat äidit huomaavat raskauden aikana, että suhde omiin vanhempiin – etenkin äitiin – muuttuu. Lapsen hankkiminen on hyvä mahdollisuus löytää omat vanhempansa uudelleen.

Voit huomata kypsyväsi lapsen kanssa niin, että osaat jo pyytää vanhemmiltasi apua. Uskallat myöntää, että tarvitset heitä jälleen – ainakin joskus.

Jos taas tunnet, että vanhempasi puuttuvat liikaa elämääsi, nyt on hyvä tilaisuus oppia sanomaan: ”Kiitosvain, mutta tämä on minun oma juttuni. Tästä lapsesta päätän minä”.

 

Viimeinen kolmannes

Loppukuukausina raskaus hallitsee elämää yhä enemmän. Vatsa alkaa olla suuri, se tekee liikkumisen kömpelömmäksi, eikä raskaus pääse lipsahtamaan pois mielestä, kuten ehkä alkuaikoina. Joinakin päivinä tunnet olevasi vain suuri hautomo, jonka paineet ovat pursuta korvista; posket jo punoittavat.

Nyt useimmat äidit oppivat tietämään, mitä supistus tarkoittaa. Vatsa jännittyy yhtäkkiä kovaksi ilman äidin tahtoa; näin kohtu jumppaa ja valmistautuu tulossa olevaan tehtäväänsä, eli työntämään lapsen ulos. Synnytyksen lähestyessä supistukset tihenevät ja voimistuvat.. Varsinaiset, kivuliaat supistukset ovat sitten aikanaan ihan eri asia, ne kyllä erottaa ennakoivista ”harjoitussupistuksista”.

Jos supistuksia tulee ennen aikojaan ja turhan tiuhaan, voi olla viisasta levätä enemmän. Tilanteesta voi puhua neuvolassa, jossa osataan arvioida, haittaavatko supistelut raskauden etenemistä. Joskus voi olla tarpeen jäädä sairaslomalle ennen varsinaista äitiyslomaa.

Vauvan liikkeet tuntuvat jäntevinä, joskus kipeinäkin töytäyksinä äidin kylkiluissa ja alavatsassa. Lantionpojan lihakset valmistautuvat venymään, ja äiti saattaa tuntea kipeitä vihlauksia lonkissaan. Alavatsa tuntuu yhä painavammalta, ja vauva poraa päätään emätintä vasten.

Usein äidin ruokahalu vähenee muutamaa viikkoa ennen synnytystä. Jotkut saavat suunnattoman tarmonpuuskan juuri ennen laskettua aikaa. Sitä ei kuitenkaan ole tarkoitettu ikkunanpesuun vaan synnytykseen, jota on rasittavuudeltaan verrattu maratonjuoksuun.

Vauva on jo monella tavalla ”läsnä” kotona, jonne hän pian muuttaa äidistä erillisenä olentona. Hän saa oman paikkansa kotona; vaatteet ja varusteet kulkeutuvat vähitellen kaappeihin. Toisia vanhempia hävettää vähän, toiset antautuvat täysilla mukaan vauvaleikkiin: ensimmäinen nalle ja pikkumekko odottavat käyttäjäänsä. Kun pesee ensimmäistä kertaa vauvanvaatteita – vielä käyttämättömiä – ja silittää pikkuruisia nuttuja, ilmassa on outoa, jännittävää odotusta.

-Lähde; Kaks'Plus, Suuri Vauvakirja (WSOY)

 

<< Takaisin

© 2003-2005 www.vauvat.net Tekstien kopionti ilman lupaa ehdottomasti kielletty