Nyt saa ponnistaa......!!!

 

Kun kohdunsuu on kymmenen senttiä auki ja lapsen pää asettunut oikeaan asentoon synnytyskanavassa, alkaa synnytyksen ponnistusvaihe. Usein varsinaista ponnistusta edeltää supistusten heikkeneminen, pysätynyt hetki ennen syntymää. Ponnistamisen tarve tulee kuin tuulenpuuska, jonka voimaa ei voi vastustaa.

Synnyttäjä tuntee, milloin ponnistamisen tarve alkaa, aluksi lievänä, sitten voimakkaampana. Kätilö varmistaa, että hetki on oikea.

Jos väliliha on liian kireä, ponnistusvaihe voi pitkittyä. Toisaalta välilihä voi revetä, kun lapsi lopulta syntyy. Silloin synnyttäjälle tehdään välilihan leikaus eli episiotomia, tavallisin synnytyksen toimenpide, joka ennen tehtiin lähes kaikile ensisynnyttäjille.

ViimeLuonnonmukaisen synnytysopin mukaan välilihaa ei saisi leikata, vaan sen pitäisi antaa venyä lapsen pään painaessa emätintä.

Ponnistaessaan äiti käyttää hyväksee paitsi lihasvoimaansa myös hengityksensä rytmiä. Useimmiten äiti kokee ponnistusvaiheen helpotuksena: avautumisvaiheen odottelun jälkeen hän voi vihdoinkin omalla lihastyöllään auttaa lapsen maailmaan, sillä kohdun voima ei yksin riitä työntämään lasta ulos.

Länsimaissa on perinteisesti synnytetty selällään. Pystyssä tai puoli-istuvassa asennossa lantion ala-aukeama laajenee enemmän kuin makuuasennossa, ja ponnistukset on helpompi suunnata oikein.

Suurin osa äideistä synnyttää sängyssä, usein puoliksi istuvassa eli ns. sukka-asennossa. Tällöin sängyn pääpuolta kohotetaan, ja äiti vetää käsillään omista sukistaan tai reisistään avatakseen lonkkansa mahdollisimman auki. Hän voi ottaa jalkapohjillaan tukea myös vaikkapa kätilön tai tukihenkilön kyljestä.

Monissa sairaaloissa on käytössä myös synnytysjakkara tai synnytystuoli. Äiti voi ponnistaa hyvin monessa asennossa: kyykyssä (tällöin isä ja kätilö tukevat häntä kahden puolen) , nelinkontin, seisoen tai pitkällään kylkiasennossa – mikä vain parhaalta tuntuu.

Synnyttää voi monessa asennossa. ”Sukka-asento” on tavallisin, mutta pystyssä tai kyykyssä äidin lantio aukeaa laajimmilleen.

Synnytysjakkarasta on tullut ponnistusvaiheen suosittu apuväline, mutta se ei sovi kovin pitkään synnytykseen. Arvellaan, että jakkara-asennossa ponnistusvaihe saattaa nopeutua. Kun synnyttäjä istuu jakkaralla, avustaja tukee häntä takaapäin sylissään ja kätilö on äidin edessä lattialla.

Koko ponnistusvaihe kestää ensisynnyttäjällä useimmiten vajaa tunnin, mutta aktiiviseen ponnistamiseen kuluu aikaa alee puoli tuntia, uudelleensynnyttäjällä vähemmänkin.

Nainen ponnistaa ja puhaltaa, pinnistää keuhkoissa olevan ilman ja vatsalihasten avulla lasta alaspäin – ja vihdoin työntää lapsen maailmaan.

Lapsen pää ja hartiat syntyvät kätilön taitavien käsien avustamina. Liukas kroppa ja jalat pullahtavat perässä lähes itsestään.

Lähde: Kaks'Plus, Suuri Vauvakirja (WSOY)

<< Takaisin

© 2003-2005 www.vauvat.net Tekstien kopionti ilman lupaa ehdottomasti kielletty