Pääsivu  |  Odotus |   Synnytys Vauvat Vauvakuvat  |   Keskustelupalsta  |  

  
 

 

<< Takaisin

 

Koliikki

Vauvan toistuvista vatsakivuista käytetään nimeä Koliikki (colic= putkimaisen rakenteen kivulias supistuminen)

Kaikki vauvan vatsanväänteet ja ilmavavat eivät ole koliikkia. Kouristava koliikkikipu johtuu ilmeisesti sekä vauvan keskushermoston että suoliston kehittymättömyydestä.

Syödessään vauva nielee ilmaa, joka aiheuttaa vatsavaivoja. Vatsa pullistuu, vauva itkee ja kiemurtelee, sillä kipu on piinallisen kova. Silti ilmaa ei välttämättä poistu atsasta millään konstilla.

Tavallisesti koliikista kärsivä vauva syö hyvin ja hänen painonsa nousee normaalisti. Aterioiden pienentäminen ei helpota kipuja.

Kipu on tavallisesti kiukkuisimmillaan iltäpäivällä tai illalla, ja usein se puhkeaa aina samalla kellonlyömällä. Itku alkaa tavallisesti syömisen jälkeen, mutta vauva voi herätä siihen myös kesken uniensa. Pahimmillaan kipukohtaus kestää tunteja.

Koliikki alkaa noin 2-4 viikon iässä. Kivut helpottavat yleensä 3-4 kuukauden iässä.

Jos vauva itkee paljon ja on levoton, lapsi on parasta tutkituttaa lääkärillä. Onhan aina mahdollista, että vauva itkeekin jotain muuta vaivaa kuin koliikkia. Parempi käydä lääkärissä kuin jatkaa huolestuneena elämistä.

Usein koliikki-diagnoosi rauhoittaa vanhempia. Silloin vauvan tyytymättömyydelle on ainakin joku nimetty syy. Koliikissa on lohdullista myös se, että sen tiedetään loppuvan aikanaan. Jos mikään muu ei auta, niin ainakin aika tekee tehtävänsä.

Vauvan kipujen hoitoon voi kokeilla lämpimiä kääreitä. Joskus lääkäri määrää reseptilääkkeen vauvalle, jonka kivut ovat erittäin kovia. Koliikin hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä on sivuvaikutuksia, ja siksi sitä ei mielellään aneeta pienelle vauvalle.

Koska koliikkiin liittyy runsaita suolistokaasuja, kaikki ilmavaivojen hoito-ohjeet pätevät myös koliikkiin. Vauvan jalkoja voi varovasti ”jumpata” kun vauva on hoitopöydällä tai sylissä. Huolellinen röyhtäyttäminen syöttöjen yhteydessä on tärkeää. Joskus auttaa, kun äiti karsii ruokavaliostaan kaikki suolistokaasuja muodostavat ruoka-aineet, kuten omenan, kaalin ja tuoreet juurekset.

Vaikka koliikkiin ei ole yhtä selkeää hoitoa, on tärkeää sekä vauvan että vnahempien kannalta, että yritetään jotakin.

Vauvan oloa voi yrittää lievittää kaikin mahdollisin keinoin: onhan selvää, että hänellä on kovasti paha olla. Heijaaminen ja kanniskelu, kävely ja kiikutus auttavat usein. Jotkut koliikkivauvat rauhoittuvat vaunuihin tai autokyydin tärinään; toiset pitävät hiustenkuivaajan äänestä ja toiset perintökehdon liekutuksesta. Tälläiset keinot ovat tietysti tarpeen vain silloin, jos muu ei tunnu auttavan.

Kun koliikki on pahimmillaan, mikään vauvan rauhoittelukeino ei ole niin hassu, ettei sitä kannattaisi kokeilla. Ainakin vauva saa tuntea, että hänestä välitetään, sillä sehän on totta. Vauvan kipuitku sattuu vanhempiin, kuten vatsanväänne koskee vauvann.

Koliikkivauvan kanssa eläminen raastaa hermoja, ja vanhemmat joutuvat kokemaan myös omat avuttomuuden tunteensa ja aggressionsa. Koettelemuksella on kuitenkin myös hyvätkin puolensa: viimeistään uhmaiässä lapsi muuttu taas ”hankalaksi”, ja silloin koliikkivauvan vanhemmilla on jo eväinään aimo annos Kärsivällisyyttä ja luovuutta, joiden avulla he selviytyvät paremmin hermostumatta.

Lähde: Kaks'Plus; Suuri Vauvakirja, WSOY

Koliikkivauva voittaisi muut kriisioloissa...

Lohduttomasti itkevä vauva uhmaa vanhempien kaikkia järkeily-yrityksiä. Vauva on syönyt, vaipat on vaihdettu ja äiti pitää sylissä – ja itku jatkuu.

Koliikki-itku kestää melko säännöllisesti kolme tuntia päivässä kolmen ensimmäisen kuukauden ajan, ja niin sanotusta selittämättömästä itkusta kärsivät lapset itkevät koko ensimmäisen elinvuotensa miltei taukoamatta. Näiden itkemisten taustalta ei löydy mitään sairautta, joka voisi olla itkun syynä.

Selittämätön itku on pysynyt selittämättömänä, koska sitä on tutkittu niin vähän. Koliikin tutkimusta vallinnut koulukunta on pitänyt syinä vatsavaivoja, mutta nykyään niiden uskotaan selittävän vain noin viisi prosenttia koliikki-itkuista. Nyt tutkitaan keskushermoston toimintaa: mantelitumakkeen aktiivisuutta, tunteiden itsesäätelykeinojen kypsymistä ja mielihyväkeskuksen eroavaisuuksia.

Montrealin McGillin yliopiston lastenlääkäritieteen professori Ronald G. Barr väittää, että itkeminen on luonnollinen ja olennainen osalapsen kehitystä. Useimmat lapset itkevät n-muotoisen käyrän mukaan siten, että itkut alkavat lisääntyä tasaisesti kahden viikon iässä, saavuttavat huippunsa kuudennen viikon jälkeen ja alkavat sitten harventua tasaisesti. Barrin mukaan tämä itkurytmi on yhteinen kaikkien kulttuurien vauvoille lastenhoitotavoista riippumatta, ja samassa tahdissa itkurytmin kanssa tapahtuu muitakin kehitysprosesseja.

Koliikkilapsetkin sopivat Barrin mukaan itkukäyrälle. Tutkimusten mukaan koliikkilapset nimittäin itkevätyhtä usein kuin muutkin – itkut vain kestävät paljon pidempään ja lapsi reagoi lohdutusyrityksiin heikommin. Näiden erojen syytä ei tiedetä, mutta arvellaan liittyvän aivojen mielihyväkeskuksen erilaiseen toimintaan.

Uuden tulkinnan mukaan koliikki on evoluutiossa syntynyt ominaisuus, josta on joskus ollut hyötyä lajillemme. ”Millainen lapsi selviytyy parhaiten luonnonkatastrofien tai heimosotien kaaoksesta?” kysyy Kalifornian Davisin yliopiston evoluutiobiologi Sarah Blaffer Hrdy. ”Äänekkäimmin itkevä.”

Lähde: Tiede-lehti 3/2004

<< Takaisin

© 2003-2005 www.vauvat.net Tekstien kopionti ilman lupaa ehdottomasti kielletty

 

 

 
 


Ylläpitäjä: www.vauvat.net ©