Niin kovin erilaisia meidän synnytykset todellakin ovat..

Minulla molemmat raskaudet ( -96 ja -01 ) ovat olleet yliaikaisia, käynnistettyjä alatiesynnytyksiä.
Ensimmäinen synnytys oli (luojan kiiitos!) se helpompi eli kohdunsuuta pehmiteltiin prenalla pari vrk ja ammeen, petidin injektion, ilokaasun ja epiduraalin jälkeen syntyi 10 pointsin tyttö. Repesin hieman ja vuotoa oli 1300 ml eli ei ihme jos vähän huimasi suihkuun suunnistettaessa.
Kaikki sujui kuin valssi ja pääsimme pian kotiin. Terveydenhoitajan koulutuksen omaavana oli rankkaa olla "tietämätön ÄITI" ja monet asiat tarkistin opuksista ennekuin kysyin neuvolasta (tyhmä asenne..)

Toinen kokemus olikin jo rankempi ja silti ihana!
Raskauden puolivälissä sokeriarvot nousivat ja eikun dieetille..äitipolilla ravasin ja tiuskin, kun "perhekeskeisyys " oli siellä kaukana. Lääkärit eivät tahtoneet isää mukaan tutkimuksiin -PAH !!

Osastolle minut kirjattiin kolme kertaa käynnistykseen lasketun ajan tienoilla. Ravasin kaikki käytävät ja raput, kurkistelin arkistoihin (ihan oli pakko kokeilla millainen vartiointi siellä oli -ei minua kukaan ulos ajanut...) ja rukoilin supistuksia. Kotiin vielä juhannukseksi -ja kotiväki soitteli osaston lääkärille että eivät ota minua enää vastaan..hmmm... luoja !!
Painoarvio olikin n.4kg eli heti arkiaamun sarastaessa taksilla takaisin. Suostuin uuden ultralaitteen testaushenkilöksi -sain ihailla vauvaa 45 min (kävi työstä maata selällään..) ja sitten vastapalveluksi vaadin lantion röntgenkuvausta. Siinä ne kolme arvovaltaista tohtorimiestä, kädet puuskassa nyökyttelivät -Kyllä se sieltä mahtuu..kyllä..juu.. KUVAT-ehdottomasti !!!! Tivasin...

Sain tbl taas kohdun suulle, muutama hassu supistus..eikun napakka lenkki ympäri sairaalaa, kesän tuoksuja nuuhkien ja kuntartuin prenan ovenkahvaan ...lorisi lapsivesi ! JAHUU !!!
Käyrille...petiin..ruokaa..käyrille..petiin.. toistui loputtomasti. Illaksi saapui naislääkäri, ja lupasi katsoa kuvat. EI ehkä mahdu -totesi...aha -vuoro vaihtui.. MAHTUU !! -totesi miestri.. Ja silloin olin jo raivoissani ! Paras että päätätte nyt jotain ja laitetaan tuulemaan. Tuskin asia helpottuu tunti tunnilta.. Seuraavana aamuna saliin, kalvot puhki, vihreä vesi, seuranta, äiti petiin, tipat täysille, isä paikalle ja kaasua henkeen.
..vauvan sydänäänet laski, laitettiin puudutus...ja sietä se 4500gr ja 54cm vihdoin putkahti. Silmissä vilisi väkeä, mutta tärkeintä oli että lapsi ja minä olimme elossa..ja isä jaksoi kokoajan olla vierelläni !

..nyt tuhisevat tuolla siskonsa kanssa.. Saara 7v ja Arttu 2v...