Rakkaan lapsemme laskettuaika oli 24.12.04  

Raskausviikolla 36 vauva laskeutui ja aiheutti muutamia vaatimattomia supistuksia. Neuvola-aika oli sopivasti ja terveydenhoitaja soitti äitipolille ajan jotta kohdunsuun tilanne tarkistetaan. Kaikki paikat oli kiinni, mutta pyysivät kuitenkin ottamaan rauhallisemmin. Saivatpahan äidin ainakin säikäytettyä. Supistukset loppuivat. Seuraavat supistukset tuli rv:n 38 tietämillä, nämäkin olivat lähinnä säälittäviä.   Tiistaina 21.12 minulla oli viimeinen neuvola kyseisen vuoden puolella. Seuraava käynti olisi ollut loppiaisen jälkeen. Tiesimme terveydenhoitajan kanssa että lapseni on yli nelikiloinen, joten hän hankki ajan äitipolille seuraavalle päivälle.   Kävin hieman asioilla ja palasin kotiin päästämään lapsenlikan pois. Lapsenvahti ehti juuri lähteä kun äitipolilta soitettiin ja kysyttiin että haluaisinko tulla jo tänään käymään ultrassa. Kun kuulin kuka lääkäri oli paikalla niin olin heti valmis lähtemään (käynnistää synnytyksen jos lapsen epäillään olevan suuri). Soitin lapsenlikan takas ja keräsin viimeisetkin tavarat sairaalakassiin mukaan. Miehelle soitin töihin että alas lähtä kotiin päin, nyt lähtään synnyttämään.   Neljän aikaan olin äitipolilla ja vähän ennen klo 17 pääsin sisälle. Yllätys oli suuri kun lääkäri katsoi kohdunsuun tilanteen, neljä senttiä auki! Millä ihmeen supistuksilla tämä oli tapahtunut, niillä säälittävillä ilmeisesti. Lääkäri kysyi että puhkaistaanko kalvot? Tottakai, en minä enää kotiin lähde.   Joskus viiden jälkeen sain sitten peräruiskeen ja kuudelta puhkaistiin kalvot. Samalla vauhdilla lääkäri laittoi vauvalle pinnin päähän, vaikka en olisi halunnut! Huomasin lääkärin touhut sitten kun pinni oli jo laitettu. Mieheni keskusteli asiasta lääkärin kanssa hieman tiukemmalla sävyllä. Annoin kuitenkin jättää pinnin kun en tiennyt mitä sen pois ottaminen aiheuttaa vauvalle (kipua?).   Kivuliaita supistuksia alkoi tulla ihan mukavasti. Käveleminen kuitenkin helpotti oloa. Seitsemän jälestä alkoivat todella kivuliaat supistukset ja 19.30 pyysin minispinaalipuudutusta, vaikka olin ajatellut synnyttää luomuna.   Lääkäri, sama joka laittoi pinnin, tuli nopeasti paikalle ja kysyi ohessa että ponnistuttaako? Kätilö ehti vastaamaan että vasta oli 19.15 viis senttiä auki. Itse ajattelin että kyllä tässä vois jo ponnistaakin, en ehtinyt pukea ajatuksia sanoiksi kun puudutus jo laitettiin. Vähän aikaa pötköttelin sängyllä ja odotin puudutuksen vaikutusta.   Kätilö vilkaisi tilanteen n. Klo 19.45 ja sanoi että voidaan alkaa ponnistamaan jahka saadaan välineet valmiiksi. Seitsemän minuutin ponnistamisen jälkeen klo 20.02 syntyi ihana poikamme, joka painoi 4100 g ja pituutta oli 53 cm. Synnytyksen kestoksi laitettiin 1 h 10 min.   Jouluaattona pääsimme kotiin.

 

<< Takaisin

© 2003-2005 www.vauvat.net Tekstien kopionti ilman lupaa ehdottomasti kielletty