15.12.04 oli laskettu aika, johon mennessä ei ollut tapahtunut kerrassaan MITÄÄN. Edellistiistaina oli tullut YHDET pikkuruiset kipeät supistukset, mutta nyt synnytyksen kokeneena en edes kommentoi niitä mitenkään.. tongue.gif Sitten, 16-17.12 välisenä yönä alkoi tapahtua..! Heräsin puoli 3 yöllä kipeisiin supistuksiin.. Nousin ylös ja kärvistelin kivuissa, päätin että jos vielä viideltä supistelee näin( n.viiden minuutin välein vajaan minuutin supistuksia) herätän Mikon ja soitamme synnärille. 'Kello tuli viisi ja herätin Mikon, joka innoissaan alkoi pakkaamaan minulle sairaalakassia, minä kun en sitä ollut pakannut valmiiksi kun tuntui etten minä OIKEASTI minnekään synnärille ikinä edes lähde. Soitin synnärille ja sanoivat että no tulkaa käymään. Vähän ennen seitsemää olimme perillä ja otettiin käyrää, supistuksia tuli mutta olin vain vajaalle kahdelle sormelle auki ja sanoivat voivansa ottaa minut sisään, mutta sanoin haluavani kotiin jos se kerran olisi mahdollista. Hoitsu syötti minulle 3 tabua, joisat kaksi kipulääkkeitä ja yksi unilääke jotta saisin vähän nukkua. Kotona olimme siinä yhdeksän aikaan ja minulta taju pois samantien. Heräsin kahdentoista aikoihin mutta olin vielä tosi tokkurassa joten pilkin vielä kolmeen iltapäivällä, jolloin Mikkokin untenmailla. (sillä oli vapaa töistä) neljän-viiden aikaan perjantaina 17.12.04 alkoivat supistukset taas tuntua ja illan mittaan kipeytyivät, mutta soitettuani synnärille illalla sanoivat että tule sitten kun supistukset kestävät 1,5 minuuttia kerrallaan. ohmy.gif No minä kärvistelin illalla, kävelin taloa ympäri ja kävin välillä suihkussa masua suihkimassa kun supistuksia tosiaan tuli 3-6 minuutin välein, mutta kesto oli todellakin sinäö 40-65 sekunttia kerrallaan joten emme lähteneet.. Vauvat.netissä kirjoittelin ja odottelin suppareiden pitenevän, mutta eivät ne pidentyneet ja monet täällä jo sanoivat että lähe nyt jo meneen eukko että jos odottaa niitä 1,5min. supistuksia niin vauva syntyy olohuoneeseen.. Niinpä mä siinä kahdentoista aikaan soitin synnärille ja siellä erittäin väsyneen kuulonen nainen sanoi laiskasti että no, jos et kerran kestä niin tule sitten tänne.. Olin 18.12.04 kahden aikoihin aamuyöstä synnytysvastaanotossa jossa minut laitettiin taas käyriin, mutta jostakin kumman syystä supistukset hävisivät kokonaan ja minun siinä maatessa ajattelin että ei perhana, miksei niitä nyt tule kun olen jo muutaman päivän kärvistellyt.. no käyränottoaikana niitä tuli.. huimat KAKSI! Sisätutkimukselta en odottanut liikoja mutta kätilöopiskelija totesi minun olevan jo vajaa 5cm auki, joten ei muuta kuin kuteet pois, synnärivaatteet niskaan ja peräruiske kehiin. Tässä vaiheessa Mikko lähti laittamaan rahaa parkkimittariin.. tongue.gif   SYNNYTYSSALI huone 1 JA TOSITOIMET   Klo 2.50 supistuksia viiden minuutin välein ja Ctg-käyrä (mikä se ikinä onkaan) hyvä. Supistukset ovat kipeitä ja käyvät selkään todella kipeää. 4.20 menen ammeeseen jossa lillin puoli tuntia kun se tuntuu niin ihanalle, ja sieltä kun nousen, kätilöopiskelija (joka oli muuten aivan ihana) tuo minulle ja mikolle aamiaista. Hän opettaa Mikolle jonkun akupistehommelin että voi painaa minua alaselästä, jota mikko avautumisvaiheen aikana kyllä painelikin TODELLA kovaa(kävi ilmi myöhemmin, siinä vaiheessa minä vaan hoin että paina kovempaa, kovempaa..) . Käy aivan saatanan kipeää. Uskomatonta että tälläinen kipu on edes mahdollista. Klo 5.45 supistuksia 3-5 min välein,kohdunsuu auki 6cm (ja muuta mitä lapussa lukeekaan mikä ei ketään kiinnosta.. tongue.gif ) Lapussa lukee myös: kehotetaan levähtelemään, ja minä kummastelen nyt kirjoittaessani, kuten silloinkin, etä MISSÄ HITON VÄLISSÄ kun sattuu kokoajan.. Saan selkääni kaurapussin joka helpottaa VÄHÄN supistuksiin jotka todellakin sattuvat selässä.. Olen jo muutaman kerran varovasti sanonut että MINUUN SATTUU antakaa lääkettä ottakaa paha pois mutta kun en kilju ja temmo niin eivät ne kai minua ota vakavasti.. Saan 6.15 ilokaasua ja yritän mielessäni ajatella että juu kyllä tämä auttaa mutta eipä kyllä tunnu missään.. Olen tosi rauhallinen koko synnytyksen ajan, mikä sinällän on aika erikoista sillä oletin että olisin huutanut ja heilunut hulluna että AUTTAKAA ja PELASTAKAA.. Kätilöt vaihtuvat, mutta ennen vaihtoa klöop. sanoo että kyllä se vauva ennen seuraavan vuoron loppua syntyy, vuoro vaihtuu siis kahdelta vai oliko se kolmelta lauantaipäivällä..sama klöop. ilmoittaa että minä pärjään hyvin, hän on kuulemma nähnyt naisia jotka jo muutamassa sentissä kiljuvat ja pyörivät lattialla.. Hmm.. Klo 7.30 olen auki reilu 6cm ja minä sanon että nyt kyllä olisi kiva jos jotakin saisin tähän tuskaani. Saan epiduraalin jonka laitto tuntuu epämiellyttävälle sillä anestesialääkäri ei heti saa oikeaa kohtaa tms. (kuulin tämän myöhemmin, siinä kummastelin vain että mikä kestää) Mutta kun piikki laitettu niin kivut häviävät täysin ja saan jopa nukuttua puoli tuntia. WUHUU!!! jossakin vaiheessa tunnen kummaa tunnetta alapäässä, peräsuolen alueella ja kutsun klöop:n huoneeseen, joka ilmottaa sen olevna normaalia kun vauva painaa sinne jo siinä vaiheessa. Alan ymmärtää että kohta se on OIKEASTI menoa. Sanon että voisin vaikka käydä pissalla niin klöop sanoo että vaikka sattuisin pääsemään vessaan asti niin pissamaan en pysty kun on kaikki lihakset tms ihan puuduksissa. Niinpä minut katetroidan joka ei satu mutta tuntuu kyllä inhottavalle. (mietin vain miten inhottavaa se mahtaa olla miehille..) Tämän jälkeen alan tuntea pakottavaa ponnistustarvetta ja kätilö taas paikalle, kun olin kuullut että ei saa ponnistaa ellei ole täysin auki.. No sisätutkimus tehdään ja olen siis klo 10 täysin auki, kalvot puhkaistaan ja Mikko joka on juuri palannut syömästä ja pannut pitkälleen sohvalle, joutuu siitä nousemaan.. Katsahdamme toisiimme pienen hetken, ja näemme saman ajatuksen toistemme silmissä: onko se nyt sitten menoa, se 9kk:tta TODELLAKIN on johtanut johonkin.. Mikko tulee vasemmalle puolelleni mutten muista piteleekö kädestäni vai tukeeko selästäni, en todella muista. PONNISTUS Levitän jalat ja siinä vaiheessa kätilö sanoo että tumma tukka näkyy ja minä olen että HÄ?! Alan ponnistaa ja jos ei tuntuisi niin pirun ikävälle niin nauraisin kun mietin että minähän ponnistan kuin pöntöllä kakkosasialla olisin..tongue.gif Kätilöt ilmoittavat että kolme ponnistusta per supistus ja minä sanon että en kyllä tunne koko suppareita että olkaa hyvät ja sanokaa koska tulee niin minä kyllä ponnistan sitten. Ponnistukset alkavat. En muista kunnolla, kätilö kysyy mikolta jossakin vaiheessa että "tekekö isän pahaa" kun se kuulemma oli ihan valkoinen, ja minä siihe sanon että voi sitten mennä ulos jos tekee niin pahaa että mulla tässä vähän hommia.. Kaksi saatanaa tulee suusta, kätilöopiskelija sanoo että hyvä löysit heti oikean suunnan, johon minä että en mä mitää suuntaa eti ku ponnistan vaan.. Loppuvaiheessa sanon "kun sattuu" mutta muuten päästään pelkillä ähinöillä.. Kun kätilö sanoi että vielä vähän vielä vähän ja kohta se tulee ja pää on kohta ja vielä vähän niin luulen että vauvan kehoakin tarvitsisi vielä ponnistaa, joten kun vauva yhtäkkiä onkin haarovälissäni niin kummastelen että ohiko se jo on. Kello 10.15 ja päivämäärä 18.12.04. Meillä on poika. Kysyn miksei se itke, ja minulle vastataan että kyllä se kohta itkee. (olen katsonut liikaa jenkkileffoja) samoin kysyn vauvan väristä että onko se normaalistikin tuon värinen, minulle vastataan että on. (tosin kuulem Mikolta myöhemmin että napanuora oli kaulan ympäri) Täsä vaiheessa huomio kiinnittyy vauvan palleihin jotka ovat kuin omena, mutten jaksa välittää kun ei kukaan niistä mitään sano, ehkä niiden kuuluukin olla sellaiset. Kun se tuodaan rinnalle, meinaan sanoa että älkää sitä tähän tuoko kun en minä osaa sitä hoitaa.. Kun vauva lähti pesulle niin alan tunnustella omaa vointiani. Mihinkään ei satu. Toki alapää jomottaa (ja voi miehet kokeilla tunkea koripalloa pyllyyn ja pois taikka appelsiinia pippelistä niin onhan se värkki toki sen jälkeen hellänä) mutta ei satu. Vähän ajan päästä klöop. kysyy jaksaisinko ponnistaa kun istukka pitäisi saada ja minä kysyn: onko pakko. Hän sanoo voivansa painellakin mutta minä sanon että okei tehään yhteispelillä, minä ponnistan ja hän painelee ja kohta sieltä muljahtaa MEGAÄLLÖTTÄVÄ knööli ja se kieltämättä minua oksettaa.. Tikattavaa ei tule, ja kohta mikko ja meidän vauva tulevat luokseni, ja ensimmäinen perhepotretti napsastaan ja kun me jäädään kolmestaan aamiaisen kanssa niin aletaan soitella tutuille että me ollaan tuotu maailmaan uusi ihminen, jonka syntymämitat ovat 4150g ja 52cm.   P.S: ne supistukset ei kestäneet koko synnytyksen aikana sitä 1,5 minuuttia

 

<< Takaisin

© 2003-2005 www.vauvat.net Tekstien kopionti ilman lupaa ehdottomasti kielletty