Jere 25.2.2002
Koska Jennyn syntymä meni imukupiksi heikkojen supistusten vuoksi, toivoin että vauvan painoa kuitenkin seurattaisiin etten ainakaan sen takia joudu kokemaan samaa. Kävin raskausviikolla 36 äitipolilla ja painoarvio oli 3100 g. Tällöin lääkäri myös paljasti pyynnöstäni, että tulokas olisi poika aika suurella todennäköisyydellä. Lääkäri sanoi että katsotaan paino vielä lähellä laskettua aikaa, ja jos vauva on iso käynnistetään. Menin 25.2. äitipolille, missä vauvan painoarvioksi saatiin 3800 g. Käynnistys määrättiin 3 päivän päähän. Lääkäri irroitteli kalvoja ja sanoi että sekin saattaa usein käynnistää synnytyksen. Markun isä haki Jennyn kanssa minut äitipolilta, koska Markku oli samaisena aamuna aloittanut työt. Olin kotona siinä yhdentoista maissa ja soitin Hannelle tilanteen. Hanne oli taas tulossa mukaani synnytykseen, Markku pyysi että jos ei ole pakko hän ei haluaisi tulla synnytykseen. Enkä halunnut häntä siihen pakottaa, koska olisin voinut tehdä pakottamisella suhteellemme todella paljon hallaa. Tiesin että meillä Hannen kanssa onnistuu homma hyvin. Klo 12 alkoi supistella kovasti. Ajattelin että nämä on taas niitä supistuksia mitä tulee aina äitipolikäynnin jälkeen. Mutta ei ne asettuneet ja olin todella tuskainen ja kipeä. Soitin Markulle töihin että pääsisikö hän tulemaan aikaisemmin, on lähtö lähellä. Markku aikoi tulla heti. Jenny luuli että tämä on jokin leikki ja hyppeli sängyssä puolittain mun päällä kun kiemurtelin tuskissani. Laitoin Hannelle viestin ja hän aikoi tulla meille. Kun Markku tuli kotiin olin vessassa ja nojasin housut nilkoissa seinään. Pissihätä oli kova mutta en voinut istua, kun supistukset olivat niin rajuja, joten ei auttanut ku pidättää. Markku sanoi että eiköhän lähdetä sinne sairaalaan (oli varmaan aika kauheen kuulosta se mun ulvominen). Odotimme Hannea jo tienhaarassa kun hän tuli. Matka sairaalaan tuntui todella pitkältä vaikkei todellisuudessa ollut kuin 3-4 km. Sairaalassa mut pantiin käyrään ja jouduin olemaan siinä tunnin! Ilman mitään puudutuksia. GRRR...Kohdunsuu oli 4 cm auki. Sitten pääsimme saliin. Marjo-kätilö tuli ja pyysin päästä vesialtaaseen. Harjoittelija lähti täyttämään sitä. Mutta sitten siihen tulikin sama Tiina-lääkäri joka oli aamulla ollut äitipolilla ja sain tuskaltani sanottua, että Terve, tässä mä nyt sitte oon. Aloin anella Pcb:tä. Lääkäri lupasi sen, kunhan ensin katsotaan 5 min. käyrää. Tuskallisen pitkät 5 minuuttia. Lääkäri Tiina tuumasi että onpa mahtavia supistuksia, oli pakko sanoa että joo, on tosi mahtavia! Sain puudutuksen klo 15.19 kun kohdunsuu on n. 6 cm auki ja sen jälkeen kaikki kivut katosivat. Olotila oli aivan normaali. Vesialtaan sai unohtaa. Puudutuksen laiton yhteydessä vauvan päähän laitettiin pinni, jolla sydänääniä pystyttiin seuraamaan. Marjo-kätilö piti huolen ettei supistukset päässeet loppumaan ja suihkautteli aina välillä nenääni oksitosiinia. Sitten siinä viiden aikoihin sanoin Hannelle että hirvee paine tuolla alhaalla ja kutsuttiin sitte kätilö paikalle. Marjo tuumasi että tämähän on tulossa täältä, aivan auki. Kyseli toiveita ponnistamisen suhteen ja halusin jakkaralle. 17.13 aloimme ponnistaa ja 17.18 putkahti maailmaan poika, painoa 4205 g ja pituutta 52 cm. Pisteitä napsahti 9, 10 ja 10. Hanne sai kunnian toimia isän roolissa ja katkaisi napanuoran ja kylvetti vauvan. Jenny ja Markku tulivat illalla meitä katsomaan ja Jenny tuumasi: Kuka on tuon vauvan tuonut? En olisi Jennyn synnytyksen jälkeen osannut kuvitella että toinen voi tulla niin helposti ja nopeasti. Ehkä minä joskus saan tänne lisätä vielä kolmannenkin kertomuksen, mutta tällä hetkellä nuoremman vauhti on sen verran kova että parempi että annetaan sen kolmannen nyt olla vähän aikaa... =)