heippa!!! Tässä olisi toisenkin tyttöni synnytyskertomus, aikaisemman tyttäreni on tuo nro 29. Toisen tyttöni laskettu aika oli 23.12.2004, mutta kun kävin ultrassa äitiyspolilla lääkäri sanoi, että tyttö on vielä niin pieni että annetaan hänen kasvaa vielä aivan rauhassa. Jouduin kuitenkin jo tuolloin jäämään sairaalaan, koska vauvan sydänäänet eivät kuuluneet kunnolla ja minua supisteli välillä todella kovastikin. Kuitenkin vauvan annettiin kasvaa ja vuosikin jo ehti vaihtua.   Tammikuun 12. päivä sitten lähdin taksilla sairaalaan koska lapsivettä alkoi tihkuttaa, päästyäni taas äitipolille huomattiin, että lapsivettä olikin jo tihkunut todella paljon, en ollut vaan itse sitä tajunnut. Tulehdusarvot olivat nousseet ja vauvalla ei ollut muutenkaan enää kaikki kunnossa.  Jäin osastolle ja minut laitettiin tiputukseen, jotta tulehdusarvot saatiin laskettua. Seuraavana aamuna lääkärinkierrolla lääkärin tarkastuksessa huomattiin että yön aikaan synnytys oli saanut vauhtia ja päätettiin että jos sinä päivänä pääsen saliin synnytys käynnistetään kunnolla oksitosiinitipalla. Kuitenkin jouduin odottamaan vielä seuraavaan aamuun, jolloin pääsin saliin.  Synnytykseen lähti mukaani oma äitini, jonka olin pyytänyt matkaani. No, äidille ilmoitin että aamulla olisi lähtö ja samana päivänä kun menimme synnyttämään tyttöä pikkusiskoni lähti kevääksi opiskelemaan Unkariin yliopistoon. Ehkä parempi niin, että meidän lähtömme saliin tuli samalle päivälle kun siskoni lähti pois suomesta, sen tietää että olisimme kaikki kuitenkin vain itkeneet itsemme tainnuksiin lentokentällä. No, salissa minä jouduin kärvistelemään koko sen päivän ja osan yöstä. Tippa jouduttiin välillä sulkemaan, koska Moonan sydänäänet hävisivät. Aamuyöstä lääkäri päätti, että on laitettava sisäinen supistus- ja sydänkäyräanturi, jotta saadaan supistukset ja sydänäänet kuuluviin... no muuta ei tarvittu, tilanne räjähti käsiin ja yhdellä supistuksella Moona syntyi maailmaan. Kukaan ei ehtinyt tehdä mitään, minä vai ehdin kiljaista että nyt se syntyy.... kätilö ei ehtinyt laittaa hanskoja käteen, äitini ei oikein tajunnut mitä tehdä ja lääkäri säikähti niin että puristi vain rystyset valkoisena konetta joka suoltaa ulos paperia mihin piirtyy supistus ja sydänkäyrät. Kaikki vain katsoivat, että siinä se vauva nyt sitten on. Kun sitten järkytyksestä selvisimme, alkoi kauhea touhu ympärilläni.... minulle itselleni ei ollut tullut mitään olin suoriutunut todella loistavasti tästä kovasta "räjähdyksestä". Moona oli aivan veltto ja säikähdin että tyttö on kuollut, mutta ei onneksi ollut oli vaan rassukka niin poikki kun niin kauhealla vauhdilla piti tänne maailmaan tulla. Moona syntyi 15.1.2005 lauantaina klo 04.16 pituutta oli 49cm ja painoa 3320g ja oli lopuksi kuitenkin 9 pisteen terve tyttö. Vaikka ei ollut enää vähään aikaan saanut kunnolla mitään istukan kautta, kun se oli niin kalkkeutunut. Äitini ei tiennyt minne päin olisi mennyt salissa, hän oli niin onnellinen kun oli saanut olla oman lapsenlapsensa synnytyksessä ja sitten kun hän sai katkaista napanuoran ja pukea ym. vauvaa...kyllä huomasi että oli mummo todella elementissään. Osastolta lähdimme kotiin jo seuraavana päivänä, kun olimme kumpikin niin hyvässä kunnossa. Mutta nyt kun näin jälkeenpäin miettii niin olisi kuitenkin ollut parempi jäädä vielä yhdeksi yöksi ja levätä oikein kunnolla, varsinkin kun kotona oli odottamassa 2 vuotias touhumanta, jolla tietysti oli nyt kaksinverroin ihmettelemistä kun äiti oli tuonut mukanaan vauvan kotiin. Isosisko Miia ei kuitenkaan ole liiemmin ollut mustasukkainen, mitä nyt hoitaa välillä siskoa vähän kovakouraisemmin. Mutta hyvin meillä on mennyt ja nyt Moona vauveli on jo 59cm ja 6kg hyvin syövä ja nukkuva vauva. Itse olen jatkanut opiskeluja tässä samalla niin että käyn maanantaisin istumassa koulunpenkillä kuuntelemassa toisten opiskelijoiden päättötyön esityksiä. Oma päättötyöni on jo onneksi niin pitkällä, että kun syksyllä sitten kunnolla menen takaisin opiskelemaan niin esitän sen pois. Vielä en osaa sanoa, tuleeko lapsia enää tehtyä enempää.... tietty haaveena on se 3-4 lasta. Ainakin tuo koulu on käytävä pois alta, kun olen kummatkin tytöt tehnyt tämän koulun aikana... jos sitten joskus tekisi vielä toisen kahden lapsen sarjan, mutta sitä pitää miettiä sitten myöhemmässä vaiheessa.

<< Takaisin

© 2003-2005 www.vauvat.net Tekstien kopionti ilman lupaa ehdottomasti kielletty