Tässä näin meidän tytön tarina.
Synnytys alkoi perjantai päivänä supistuksilla, oltiin silloin kotona kumpikin. Eihän siinä muuten mitään mutta kun raskausviikkoja oli vasta 32 meneillään. Lähdettiin miehen kanssa ensiksi terveyskeskukseen ja sieltä sitten sairaalaan, ensiapupolille. Auto matka sairaalaan oli aika sietämätön koska matkaa sinne oli yli 100 kilometriä. Hirveesti ei ole muistikuvia tuolta matkalta, välillä kyllä piti pysähtyä ja jaloitella. Supistuksia tuli kokoajan mutta ei kovin tiuhaan tahtiin vielä ja eivätkä onneksi olleet kivuliaita. Lopultakin päästiin sitten perille. Meidän piti mennä ensiavun kautta sisään sairaalaan koska ilta olikin ennättänyt jo pitkälle. Siellä ensiavussa sitten odoteltiinkin että päästään lääkärin pakeille. Lopultakin kun lääkäri tuli ja teki sisätutkimuksen, kohdunsuu oli avautunut 5 senttiä. Huh. Sitten eikun synnytysosastolle vain. Mies meinasi pyörtyä kun tuli synnytysosastolle hetkeä myöhemmin ja kerroin mitä nyt on tapahtumassa, se muuttui valkeaksi kuin kalkkilaivan kapteeni ja näytti oikeesti siltä että jos ei pääse kohta pitkälleen niin siltä on taju kankaalla. Mieskään ei ollut myöskään osannut odottaa ihan tällaista. No siinä hetken levättyä miehen olo paranikin ihan hyvin. Olin vaihtanut vaatteet ja makoilin sitten siinä synnytyspöydällä/sängyllä. Minulle laitettiin kortisonipistos sen takia kun vauva oli syntymässä ennen aikojaan että keuhkot kerkeisivät kehittyä. Lisäksi sain jonkun tabletin että saan levättyä ja nukuttua. Supistuskivutkin hävisivät siinä samalla. Sainpa sitten nukuttuakin joten kuten muutamia tunteja. Kokoajan vilutti kamalasti kun tippa oli laitettu käteen ja ynnä muita johtoja ympäri minua. Heräilin välillä kun kätilöt kävivät katsomassa tilaani ja jos mies tuli käymään. Tytön tilanne oli onneksi hyvä vaikka olikin syntymässä ennenaikaisesti.. Mies oli ollut itsekkin välillä nukkumassa ja katsomassa televisiota. Puolen yön jälkeen tabletin vaikutus rupesi vähitellen häipymään ja heräilinkin siihen kun tunsin taas supistelevan, nyt supistelikin jo aika tiuhaan tahtiin. Ajattelin vielä että kohta se on varmaan menoa. Siinä odotellessa lopultakin lapsivedet menivät. Kätilö tutki kohdunsuun ja se oli täysin auki. Lääkäri tuli myös paikalle ja kaksi kätilöä. Rupesin ponnistamaan ja melkein samassa tyttö syntyikin jo. Minulle tehtiin myös välilihan leikkaus. Tyttöä en saanut syliin mutta muistan kyllä kuinka tyttö katsoi tummilla silmillään ja ei edes itkenyt. Tyttö vietiin siinä samassa keskolaan. Kätilö ompeli tikit leikkaushaavaan, kehuikin vielä minua että olen kiltisti paikoillani ompelun ajan. Eihän se mitään herkkua ollut tuo ompelu vaikka puuduttivatkin. Inhoan neuloja ylikaiken. Saatiin vielä iltapalaa miehen kanssa, sitten nukuttiin muutama tunti ja aamulla pääsin naistenosastolle. Kävimme myös kattomassa tyttöä. Tyttö syntyi 2.21 yöllä lauantai päivänä, kello neljän jälkeen tyttö oli ruennut hengittämään itse. Painoa tytöllä oli 2130 g ja pituutta 41 senttiä. Ensimmäinen vaihe kesti 11 tuntia ja toinen vaihe 11 minuutia. Kivut eivät olleet pahat, enkä saanut muuta lääkettä kuin sen tabletin. Leikkaushaava ei ollut pahemmin kipeä, istumaankin pystyi mutta kyllä hirvitti mennä käymään ekaa kertaa veskissä. Mies oli myös mukana synnytyksessä. Minulle synnytys oli hirmu helppo ja ihana kokemus. Toivottavasti seuraavatkin synnytykset olisivat yhtä helppoja ja vähä kipuisia.

<< Takaisin

© 2003-2005 www.vauvat.net Tekstien kopionti ilman lupaa ehdottomasti kielletty