Minuahan oli supistellu jo viikosta 20 ja olin jo erittäin väsynyt siihen...supistukset valvottivat, vaikkeivat olleet ees kipeitä..vatsa vain kovettui..välillä oli kipeämipäkin välissä..tai selässä tuntui jne.

Perjantai aaamuna herään joskus 4 aikaan selvästi kipeämpiin supistuksiin mitä on yleensä ollut.no enhän enää saanut nukuttua, joten menin katsomaan ohjelmaa jonka olin nauhottannut edellisenä iltana.
Ohjelma loppui.Lähdin ulos koiran kanssa ja ajattelin kävellä niin pirun pitkän lenkin ja niin pirun lujaa, että nyt varmasti eivät loppuisivat.

No niinhän siinä sitten kävi, että ne supistukset loppuivat.Olin aika raivona, kun mietin, että ai nyt nämä rupevat kiusaamaan minua vielä kipeinäkin.Päivän mittaan tuli aina jokunen supistus sillon tällön...
Noh päivä mateli eteenpäin.Mentiin anopille, kun hän oli ostannut uuden ruokapöydän ja tuolin ja ne oli tulossa tänään.Ja mieheni niitä sitten kokosi.Minäkin autoin laittamalla pehmusteita, etteivät lattiaa naarmuta.
Kun urakka oli valmis, istuuduimme siihen sitten kahville.
Jotenkin liikuin, vaihdoin painoa toiselle puolelle ja hups jotain lorahti housuun.
Sanoin, että nyt tuli sen verran paljon jotain (kauan vuotoa ollut, valkovuotoa...) housuun, että on mentävä vessaan katsomaan.

Housusuissa oli rusehtavaa nestettä. Eikun soittamaan kättärille ja sitten käymään siellä. Nestettä ei tullut kauheasti...Kätilön tutkiessa sitä lorahti taas ja rupesi valumaan hiljalleen ja kätilö totesi, että kyllä tämä lapsivettä on.. Jipiii!!

Noh lähdimme kotiin, olisin saanut jäädä osastolle, mutta halusin lähteä kotiin. Aamulla oli kuitenkin sitten määrä mennä takaisin tulehdusarvojen seuraamista varten...

Mieheni lähti suoraan sairaalasta harkkoihin, vei minut toki ensin takasiin anopille, kun koirammekin oli siellä. Muistan, että kello oli jotain viisi vaille 20, kun lähdimme kättäriltä. No siinä sitten kävin anopilla saunassa...ja supistuksia tuli...ja olivat välillä jo kipeämpiäkin. Saunassa tosin en supistuksia juuri tuntenut.
Tulin saunasta ja telkkaria katselin. Ystäväni kanssa juttelin, että oisko parempi jos mies veisi minut kuitenkin kättärille harkoista tultuaan...olisin siellä sitten turvassa...
No siinä tellkaria katsellessa supistukset tihentyivät ja kipeentyivät.
Mies tuli harkoita noin klo 23 aikaan ja siinä vaiheessa ei enää mitettitty mennäänkö vai ei. Vaan lähdettiin kättärille. Kodin kautta hakien tavarat ja vietiin koira kotiin (äitini haki aamulla hoitoonsa)..itku tuli, kun koira piti jättää, pikkasen oli herkät fiilikset.

Supistukset oli autossa jo aikasta kipeät, auts!
Saavuttiin haikaranpesään klo 23.50.Sain kipuun Petidiniä peppuun pistoksena. Puoli kahden aikaan ei enää lääke auttannut.Sitten rupesin ottamaan ilokaasua..voi, ei sitä fiilistä, aivan kun olisin ollut kännissä.Apua..Ja minähän sitten höpötin tuttuun tapaan, kerroin kätilöllekin juttuja Neljän aikaan ei enää ilokaasu auttannut ja menin kokeilemaan ammetta...kelluin siellä..Mieheni kävi viereiseltä huoltoasemalta haukkaamaas jotain syötävää ja kun tuli takaisin sanoi, että olin kyllä niin kyllästyneen näköinen siellä altaassa..HIH :)
Tosiaan en ollut altaassa kuin 25minuuttia, koska se ei auttannut mitään.Kätilö laittoi minulle tipan käteen ja auts se sattui paljon.Valmisteli siinä epiduraalin laittamista.Lääkäri tuli ja kätilö sanoi, että "Katariina" vähän pelkää sitä laittoa.Lääkäri totesi siihen, että se ei ole sen kummosempi juttu, kuin tuo tipan laitto tohon käteen.Sitten katottiin kätilön kanssa toisiamme..Kätilö sitten selvensi tilannetta lääkärille...
Sain epiduraalipuudutuksen vähän ennen viittä.Ja eikä se miltään tuntunut=)Ja ihanaa kuinka kivut häviävät. Sain nukuttua aina pieniä pätkiä.
Vähän ennen seitsemää kätilö tuli kokeilemaan mikä on tilanne siellä alapäässä ja huomasi, että kalvot ovatkin vielä pitkin vauvan päätä.Hän puhkaisi kalvot ja lapsivesi valui pitkin reisiä.Lapsivesi joka päivällä alkoi valui, valui siis jostain ylempää...
Puoli kahdeksalta saan uuden annoksen epiduraalia.
Juttelin ystäväni kanssa puhelimessa jossain vaiheessa tässä ja kerroin, että aina välillä tuntuu, kuin joku tulis tuolta nyt..Ystäväni sanoi, että jos sua ponnistuttaa niin sun täytyy kutsua kätilö..Noh vastasin siihen, ei...se tunne meni jo taas...
Klo 9.20 kätilö tulee taas katsomaan kohdunsuun tilannetta.Hyvä, että hän ehtii jalkojani levittää, kun hän sanoo:
joo ponnistetaas se pois sieltä, kun hiukset näkyy jo. Mies pomppasi vierestäni lattialta.Säkkituoli lensi kauemmas ja vaihtui tuoliin..siinä hän istui koko ajan. Mutta minä en tarvinnut sen kummenpaa apu tai tukijoukkoja!!
Sitten rupes jännittämään. Kun kätilöhän oli vaan tullut katsomaan kohdunsuun tilanteen, eikä vielä auttamaan ponnistuksessa=)
Ponnistus kesti 22 minuttia ja kätilö kehui minua, kun osasin ponnistaa todella hyvin..Mietin siinä vaan, että miten muuten minä olisinkaan ponnistannut, kun näin...ponnistin puudutuksen alaisena, joten vähän oli vaikeaa havaita supistuksia. Toisaalta se kävi hyvin, kun vatsani kovettui ja poika paino minua kylkiluihin. Tiesin, että silloin pitää ponnistaa...

Ihana poika syntyi klo 9.47

Olimme mieheni kanssa ihan ihmeissään, ettei kuviakaan meinattu muistaa ottaa...

Synnytys oli mielestäni helppo ja ihana..kokisin sen vaikka heti uudestaan jos olisi mahdollisuus. Itku tulee joka kerta, kun tätä muistelee!!!
repesin vähän niin, että kolme tikkiä laitettiin...en olisi muuten varmasti revennyt, mutta poika syntyi käsi poskella =)

<< Takaisin

© 2003-2005 www.vauvat.net Tekstien kopionti ilman lupaa ehdottomasti kielletty