Elikkäis näin se alkaa..
Oli 8.8 perjantai-ilta,odottelin ihan rauhassa avomiestäni kotiin viikonloppulomille armeijasta.Kävelin keittiöön tekemään iltapalaa ja siinä samalla ku voitelin leipiä,niin yhtäkkiä ihmettelin,kun rupes jotain kuumaa valumaan reisiäni pitkin.Ensin en oikein tajunnu et mitä tapahtu,aattelin ekaks et olinkohan pissanu housuuni.Noh,eihän siinä sit mitään..kävelin leipieni kanssa olohuoneeseen,kävin sohvalle istumaan ja taas sama juttu ja silloin tajusin et se oli lapsivettä.Ja eiku vessaan.Ja pakkohan oli laittaa jotain suojaa ettei kaikki vaatteet kastunu ku sitä lapsvettä tuli koko ajan.Soitin miehelleni,että missäpäin oli jo tulossa,että pitäis lähteä sairaalaan.50km matka oli vielä kotiin jäljellä.En kummiskaan panikoinut..ajattelin,että ei tässä mikään hoppu ole.No siitä sitten 1,5 tunnin päästä lähettiin ajeleen sairaalaan..ja ottivat mut sinne käyrälle ja eihän siinä sitten mitään erikoista ollut.Kysyivät multa,että haluanko lähteä vielä kotiin kun ei kerran vielä supistellut.Sanoin etten halua.Odotan mielummin täällä et synnytys alkaa.No siinähän sit odoteltiin ja tunnit kului..Sanoin sit miehelleni,että lähtee nukkumaan kotiin ja soittaa äidilleen että se tulis mun tueks siks aikaa.No mies lähti ja äitinsä tuli mun seuraks..Ja siinä sitten 22-23 välillä alkoi supisteleen,aina pikkuhiljaa voimistui koko ajan,ja sit tehtiin välillä sisätutkimus..ja tilanne oli se että kohdunkaulakanava oli hävinnyt kokonaan..Ja siinä 24 aikoihin supistukset säännöllistyi,tuli 10minuutin välein kipeitä supistuksia,ja olo rupes olemaan aika tukala.Ja menin sitten pyytämään,että saisinko jotain siihen kipuun ja tulivat laittamaan mulle petidiinipiikin.Ja eihän se sitten mitään auttanut.Kolmisen tuntia olin siellä synnytysvastaanotolla ja odoteltiin että kohdunsuu ois auennu 4cm:iin.Ja sit siinä 03.00 tilanne oli se että siirryttiin synnytyssaliin.Ja siinä vaiheessa oli supistukset niin kovia etten pystyny kunnolla kävelemään.Onneks mulla oli mieheni äiti tukena,hän hieroi mun selkää aina kun tuli supistus ja se kyllä auttoi.Menimme saliin ja siellä sitten kävin siihen pedille huilaamaan,soitin kelloa ja pyysin et saisinko jotain kivunlievitystä.Niin mulle tuli sellanen tosi töykee kätilö joka tokas vaan mulle,että et nyt saa mitään muuta ku ilokaasua.Että lääkäri ei pääse laittamaan vielä epiduraalia koska on tärkeässä leikkauksessa.Oli se tuskaista olla monta tuntia pelkällä ilokaasulla..ku supistuksia tuli ihan koko ajan.No siinä sitten odoteltiin kolme tuntia lisää ja vihdoin 06.00 anestesialääkäri tuli laittamaan epiduraalin.Ja kyllä heti helpotti..tunsin supistukset mutta en enää sitä kipua.Olo oli mahtava.Ja miehenikin tuli silloin sitten mukaan synnytykseen ja äitinsä lähti kotiin.Onneks sitten siinä kuuden aikaan vuoro vaihtui kätilöillä ja sain mukavammat kätilöt loppuajaks.Kaks kertaa mulle lisättiin epiduraalia.Ja sitten siinä joskus ennen kahtatoista tehtiin mulle taas sisätutkimus ja olin silloin 10cm auki.Ja kätilöt sanoivat että mun pitää heti sanoo ku rupee ponnistuttaan ja sit hetken päästä alkoi ponnistuttaan...Ja 30min kesti ponnistusvaihe..ja huh..mikä helpotus pääsi ku poika tuli ulos..paineen tunne katosi!Miro syntyi 12.22 9.8.2003 laskettuna päivänä..Strategiset mitat oöi 3920g ja 51cm.Synnytys kesti kaikenkaikkiaan 12h 30min.
Ja poika oli heti niin raukeena ettei ees viittiny ruveta parkumaan..
Että tällänen oli mun synnytys.Mä koin ainakin upeaks kokemukseks..

<< Takaisin

© 2003-2005 www.vauvat.net Tekstien kopionti ilman lupaa ehdottomasti kielletty