Minulla oli raskausmyrkytys, joka todettiin viikolla 34+3. Lihoin raskausaikana n. 30kg, ihan ilman mitään syytä. Se ei minua haitannut, mutta haittasi ilmeisesti äitiyspolin lääkäriä, joka huomautteli minulle siitä kolmesti. Viikolla 38+3 jouduin osastolle ja minulle ilmoitettiin, että huomenna klo 8 aamulla lähdettäisiin käynnistämään. Ajattelin että "ihanaa, kerrankin näen sinut pienokaiseni". Sinä yönä en malttanut nukkua, kun odotin huomista niin suuresti. Aamulla sain käynnistys tabletin(nimeä en muista) ja odottelin supistusten alkamista. Mitään ei tapahtunut..... Sain seuraavan tabletin klo12 ja taas laitettiin käyrille... Ei mitään... Olin todella pettynyt! Minulle oli kyllä kerrottu, että mahdollisesti synnytys ei käynnistyisi ensimmäisenä päivänä, mutta kuka jaksaisi odottaa, kun tietää kohta näkevänsä oman vauvansa. Taas neljältä minulle annettiin tabletti ja tunsin jotain ihan pientä kivistystä alavatsassa. Käyrissä ei kuitenkaan näkynyt mitään, joten ajattelin, että vain kuvittelin supistuksia. Kivut kuitenkin yltyivät, mutta ne eivät vielä olleet sietämättömät. Käyrillä ei näkynyt mitään, joten hoitajat sanoivat että kivut taitavat olla vain haamu supistuksia ja tottakai uskoin heitä...hehän ovat ammattilaisia? Sain "viimeisen" tabletin seitsemältä ja lapsivesi meni kahdeksalta. Minulta kysyttiin, haluanko peräruiskeen ja sanoin että tottakai!! Supistukset olivat jo melkein sietämättömät ja kello näytti yhdeksää. Soitin miehelleni että tulisi äkkiä sairaalaan, koska sattuu ja olisi mukava jos joku olisi tukemassa. Mieheni tuli ja minut laitettiin käyrille. Mitään ei näkynyt vaikka huusin kivusta joka oli sietämätöntä!! Hoitaja antoi minulle unilääkettä ja lähetti mieheni kotiin kertomatta minulle. Enhän minä unta saanut, koska kivut olivat niin voimakkaat!! Hoitajat laittoivat minut yksin huoneeseeni, vaikka pyysin päästä synnytyssaliin. Kohdunsuuni oli tuolloin auki 3cm. Kun olin huoneessani, kävelin ympäriinsä ja luin keinutuolissa ja yritin vain kestää pienokaiseni takia. Kello neljä aamuyöllä olin niin väsynyt kivuistani että rukoilin hoitajaa päästämään minut synnytyssaliin. Hän tarkisti kohdunsuun ja se oli vasta 4cm auki ja vihdoin pääsin synnytyssaliin. Vaihdoin vaatteet ja sain epiduraalin,joka piti laittaa kolmesti, koska se ei tehonnut. Kätilö laittoi minut käyrille ja koska mitään ei vieläkään näkynyt hän SIIRSI supistuskäyrää ja johan rupesivat piirturit piirtämään. Sain levätä noin kaksi tuntia ilman kipuja, kunnes alkoivat ponnistus supistukset. En saanut heti lupaa ponnistaa, koska en ollut kunnolla auki. 7.50 Sain luvan alkaa ponnistaa ja 8.07 ihana pikkutyttömme syntyi. Mieheni ei ehtinyt todistaa tätä ihanaa tapahtumaa,koska ei ehtinyt paikalle. Hän oli hyvin pettynyt siitä että hänet lähetettiin kotiin! Synnytyksestä jäi huono maku suuhun, koska minua ei otettu huomioon! En kai minä valehtelisi jostain tällaisesta asiasta, kuin supistuksista! Mutta olen onnellinen siitä että saimme terveen ja kauniin tytön, jonka kasvua ja kehitystä saan seurata aitiopaikalta!!!