Raskausaika oli mulla aika hankala. Pahoinvointia ei niin kauheesti ollut mutta päätä särki ja väsytti aivan mielettömästi. Loppuraskaus oli aika ongelmallinen. Poika meinasi syntyä jo Rv 30 ja olin osastolla muutaman vuorokauden. Sen jälkeen en oikein voinutkaan muuta kuin maata sängyssä. Liitoskivut vaivasivat ja vauva oli jo laskeutunut ja kiinnittynyt ja auki olin 2 cm. Kanavaa oli tuolloin kuitenkin vielä 1,5 cm. Eli ne supparit mitkä mulla oli ( silloin rv 30) , eivät kuitenkaan olleet kerenneet mitään tehdä koska lähdin heti sairaalaan kun rupesi supistelemaan. Supparit oli heti säännöllisia 5 min. välein.

Vauva syntyi suunnitellusti sektiolla. Sektiopäätös tuli "Horror Partuksen", eli synnytyspelon takia. 18.2.2004 mentiin siis Naistenklinikalle synnyttäneiden osastolle. Vaatteiden vaihtamisen ja käyrillä olon jälkeen sain kävellä alas leikkaussaliin. Miheni oli onneksi mukana leikkauksen aikana. Istuin siihen pöydään reunalle. Ensin sain happimaskin ja pintapuudutuspiikin selkään ja sen jälkeen pistettiin selkäydinpuudutus. Lisäksi selkään laitettiin ohut katetri, jos tarvitsee lisätä puudutusta. Se ei sattunut yhtään. Tuntui vain pienenä paineluna.

Virtsakatetri laitettiin myös (onneksi vasta puudutuksen jälkeen, joten se ei oikeestaan edes tuntunut). Rintojen kohdalle laitettiin verho, että leikkauspuoli olisi steriili leikkauksen aikana. Leikkaus aloitettiin ja suunnilleen 15 minuutin kuluttua poika syntyi. Kello oli silloin 08.53. Pisteitä tuli 9-9-9, väristä lähti yksi. Mutta sehän on aika tavallista.

Sain vauvan hetkeksi "syliin" sen jälkeen vauva ja isä lähtivät kätilön kanssa synnyttäneiden osastolle, jossa vauvaa vielä tarkkailtiin muutama tunti. Mä olin sen aikaa ommeltavana ja muutama tunti siellä heräämössä. Mua ei oksettanut eikä huimannut missään vaiheessa leikkauksen aikana. Isä tuli sitten sinne heräämöön pienen lappusen kanssa, jossa oli pikkumiehen tärkeät mitat: 3320g, 50 cm ja päänympärys 33 cm

Sitten pääsinkin jo osastolle ihmettelemään vauvaa. Haavakipuja oli kyllä vähän illalla noin klo 18 kun piti nousta sängystä ekaa kertaa mutta mitä enemmän sieltä nousi sen paremmin se meni. Kipulääkettä sai tosi hyvin kun vain pyysi. Ei onneksi tarvinnut haavakipuja kärsiä pahemmin. Tokana yönä kävin jo kesken yön hakemassa vauvan lastenhoitohuoneesta ja sen jälkeen poika olikin vierihoidossa. Kaikki meni tosi hyvin ja kotiin päästiin jo neljäntenä päivänä leikkauksesta.

Poika on aivan ihana pakkaus ja tuhisee nyt tuolla pihalla vaunuissaan. Eilen hän katsoi äitiä suoraan silmiin ja nauroi ensimmäisen kerran.

<< Takaisin

© 2003-2005 www.vauvat.net Tekstien kopionti ilman lupaa ehdottomasti kielletty