raskausaika meni vauhdilla, ainoastaan viimeiset viikot tuntui loputtoman pitkältä. kummasti synnytys pelkokin hävisi ajan kuluessa. kiipesin portaita ylös ja alas, ulkona oli 30 asteen helle, lenkkeilin koiran kanssa, venyttelin, saunoin ja kyllä pesin myös ikkunat naapurin rouvan ehdotuksesta. mutta ei mitään!!! viikkoja oli jo yli 41, ja minä olin todella kyllästynyt odottamiseen. seuraavana päivänä oli aika sairaalalle, olin innoissani, jospa ne sitten vaikka käynnistäisi. ajateltiin poikaystävän kanssa nauttia "viimeisestä" illasta saunomalla ja muuten vaan yhdessä köllötellen.aikaisin aamulla kömmin vessaan ja huomasin että ilmeisesti limatulppa on alkanut irrota. supistuksia ei vielä ollut, joten kömmin takaisin sänkyyn. mutta en saanut unta, alkoi jännittää. supistelu alkoi klo 6 aikoihin, ollen koko ajan säännöllisiä n 5 minuutin välein. yritin syödä aamupalaa ja melkein tärisin, jännitti aivan älyttömästi. kun olo alkoi olla tukala menin suihkuun, kylläpä helpotti. kohta menikin vesi ja oli lähdettävä sairaalaan, jännitys katosi matkalla. kun päästiin perille ihmettelin miten voin olla näin rauhallinen! poikaystävä taisi jännittää minunkin puolesta :) kohdunsuu oli auki 4 senttiä, olin hieman pettynyt , mietin että tässä menee koko päivä. siinä laiteltiin tippaa (joka oli kyllä minun kohdalla koko synnytyksen kivuliain vaihe) ja epiduraali. kaikki kivut hävisi, ihanaa. kätilö kertoi, että epiduraali voi hidastaa synnytystä, kirosin jo mielessäni, että olisi pitänyt jättää ottamatta koko piikki. lapsen sydänäänet hävisi hetkeksi, mutta onneksi johtui siitä kun oli laskeutunut jo niin alas. kätilö kokeili kohdunsuun, hämmästeli itsekkin että kohdunsuu oli täysin auki. ja sitten ponnistamaan, en tiennyt ollenkaan milloin pitäisi ponnistaa, supistuksia ei tuntunut ollenkaan. aloin olla jo epätoivoinen, ponnistus vaihe oli kestänyt jo niin pitkään että sairaanhoitaja toi imukupin. sanoin poikaystävälleni, että tuota ei kyllä tarvita ja ponnistin niin kovasti kun viimeisillä voimillani jaksoin ja pää oli vihdoin ulkona. synnytys oli kohta ohi ja ihana pikku tyttö tuhisi rinnalla. voiko ihanampaa tunnetta olla!! tytön mitat 3705g, 52,5cm, pää 37cm. synnytys kesti kaikenkaikkiaan 6 tuntia ja 19 minuuttia, joista olin 3 tuntia kotona. ihana kokemus! marraskuussa uudestaan!

<< Takaisin

© 2003-2005 www.vauvat.net Tekstien kopionti ilman lupaa ehdottomasti kielletty