Eli perjantai aamuna 6.2.2004 mä heräsin vessaan kahdeksan aikaan ja en ehtinyt pöntölle asti, kun jo lirahti lusikallinen housuun. Mä ajattelin et ei se varmaan ainakaan lapsivettä voi olla ja kävin pissalla. Sit kun siitä nousin niin lirahti toinen lusikallinen, mut en uskonut sittenkään. Mä menin takas nukkumaan ja kun siinä makasin niin supisti kaksi kertaa aika kipeesti, mut ei enempää. Sit yritin nukkua ehkä puoli tuntia ja taas tuli vähän niinkuin pissahätä ja menin vessaan. Sillä matkalla jo lirisi vähän lattiallekin ja pönttöön tuli ihan lorisemalla. Silloin mulle alkoi valjeta, että ehkä tää vois olla jo lapsivettä. Mä herätin mieheni ja siinä ihmeteltiin. Syötiin aamiaista, mä istuin pyyheliinan päällä ja joka kerta kun nousin ylös niin lirahti lisää. Mies meni käymään töissä ja mä soitin sairaalaan. Ne sanoi et ei oo kiirettä. Sit kun mies tuli töistä takaisin, niin lähdettiin. Klo n. 10.30.

Synnärillä kätilö ei ensin uskonut, että oliko se lapsivettä, vaan niitten pitää tehdä semmoinen testi.Ja sit kun se kokeili kohdunsuuta niin tuli varmaan vielä puoli litraa lapsivettä siihen tutkimuspedille. Kohdunsuu oli auki n. 1 cm.
Kätilö otti meidät sisään ja mentiin semmoiseen tarkkailuhuoneeseen, jossa oli parisänky ja pari tuolia ja pöytä sekä nojatuoli. Ei radiota, eikä tv:tä, tylsää. Tässä vaiheessa mua supisteli jo suht säännöllisesti ja kello oli jotain 11.-11.30.
Mä kävin syömässä osastolla ja sen jälkeen mies kävi sairaalaan ruokalassa syömässä. Mies tuli takaisin siinä puoli kahden aikaan ja silloin mulla alkoi tulla jo vähän kipeämpiä supistuksia. Mä en voinut istua lainkaan vaan ravasin huoneessa edestakaisin ja pyörittelin lantiota aina kun supisti. Pikkuhiljaa supistukset paheni ja mies hieroi mun selkää jokaisella supistuksella. Kolmen aikaan soitettiin kelloa, että nyt vois tulla kätilö vilkaisemaan kun tekee niin kipeetä. Ne otti vauvan sydänäänikäyrää ensin ja mä yritin vaan kestää. Onneksi käyrääkin voi ottaa seisovillaan, mä nojasin semmoiseen korkeaan kävelytukeen. Sitten tarkistettiin kohdunsuu ja yllätys yllätys se oli viisi senttiä auki! Silloin sekin kätilö tajusi, että tässä on tosi kyseessä ja vauhdilla edetään.

Sitten siirryttiin synnytyssaliin, jossa odotti tosi mukava kätilö. Juteltiin ja se huomasi kuinka kipeitä mun supistukset teki ja tilasi heti epiduraalin. Mä yritin hengittää ilokaasua, mutta ei se juurikaan auttanut kun sattu niin pirusti! Just kun mä ajattelin, et mä en enää kestä niitä helvetillisiä supistuksia, niin anestesialääkäri tuli ja laittoi sen epiduraalin. Se ei muuten sattunut yhtään! Ainoastaan se ettei saanut liikkua lainkaan oli inhottavaa. Mä vaan kuuntelin kätilön ohjeita ja hengitin sisään ja ulos rauhallisesti. Ja ah mikä autuus, sen jälkeen ei sattunut enää yhtään supistukset. Klo oli jotain 16.30 - 17.00. Pikkuhiljaa supistukset alkoi tuntumaan taas joskus 45 min puudutuksen laiton jälkeen. Ne tuntui sillai et olis kauhea kakkahätä, siis olis tehnyt mieli ponnistaa. Kätilö tarkisti kohdunsuun ja se oli 9,5 cm auki. Odotettiin vielä n. vartti ja mä pidätin haluani ponnistaa jokaisella supistuksella, se oli muuten aika epämiellyttävää!

Sitten sain luvan alkaa ponnistamaan kun epiduraalin vaikutus alkoi häipyä, sen ei kuulemma ole hyvä olla ns. päällä kun ponnistaa, silloin ei ehkä osaa käyttää oikeita lihaksia. Eikä ponnistaminen sattunut yhtään, se oli helpottavaa sen pidättämisen jälkeen. Ponnistettiin joka supistuksella kolme kertaa ja koko ajan vauva tuli alemmas. Sitten kun vauvan pää alkoi tulla synnytyskanavasta, kätilö puudutti vielä kohdunsuuta ja napsaisi välilihan, jotta vauva mahtui ulos. Kun kätilö pyysi miestä soittamaan kelloa, että joku tulisi apuun, tajusin et ihan kohta sen vauvan pitäisi tulla! Ja tulihan se! Oli ihan mahtava fiilis kun ponnistin ensin pään ulos ja sitten kätilö auttoi pojan kokonaan ulos! Klo oli 18.43. Napanuora oli kerran kaulan ympäri, mutta kätilö onneksi huomasi sen heti ja veti sen pään yli. Sen takia pojan pää oli ekaks vähän sininen ja siksi aluksi sai vain 9 pistettä ja viiden minuutin kuluttua täydet 10 pistettä. Poika huusi melkein heti ja miten ihanalta se kuulostikin! Sitten mies leikkasi napanuoran ja poika nostettiin mun paidan alle. Siinä se rauhoittui heti. Siinä oltiin koko perhe, äiti, isä ja pieni poika! Pienet silmät aukesi melkein heti ja katseltiin toisiamme ihmeissämme.
Tiesimme muuten jo etukäteen että vauva on poika. Strategiset mitat olivat 2920gr, 47cm, py 33,5 cm.
Jälkeenpäin odoteltiin vielä että istukka irtoaisi ja n. 20 min kuluttua se onneksi irtosi.
Isä vei pojan kylpyyn ja kätilö aloitti mun kursimisen kasaan. Alapäätä puudutettiin vielä ja tikkejä laitettiin aika paljon, kesti yli puoli tuntia. Määrää ei kätilö kertonut. Onneksi tikkaaminen ei sattunut ja juteltiin kätilön kanssa koko ajan.
Sitten kun mut oli saatu tikattua, mä kävin itse suihkussa ja vaihdoin puhtaat vaatteet. Kätilö toi meille teetä ja voileipiä. Ei oltu ehditty edes ajatella mun laittamia eväitä, niin nopeasti kaikki meni! Papereissa lukee, että synnytys kesti 5 h 5 min., josta 4 h avautumisvaihe, 43 min ponnistusvaihetta ja 22 min jälkeisvaihetta. Ja kätilö muuten sanoi, että jos suunnitellaan seuraavaa joskus, niin viimeiseen kuukauteen ei kannata lähteä mihinkään kauas sairaalasta, voi olla että hyvä jos ehditään sinne muutenkin!

Huh huh, tulihan kerrottua perusteellisesti! Ehkä se teki hyvää kun joutui miettimään taas koko juttua uudelleen. Mitään kauhukuvaa mulle ei synnytyksestä jäänyt, mitä nyt jälkeenpäin on paikat vähän kipeinä, mut siihen auttaa särkylääkkeet. Oman vauvan kanssa oleminen parantaa kaikki!

<< Takaisin

© 2003-2005 www.vauvat.net Tekstien kopionti ilman lupaa ehdottomasti kielletty