lasketun päivän,11.10.2003, aikaisena aamuna heräsin,oli ihmeellisen levoton olo.kävin vessassa ja kömmin takaisin sänkyyn tuhisevan miehen ja kissan viereen.katsoin kelloa,5.45.mietin,että tänään se on,laskettu aika enkä edes tiedä miltä supistus tuntuu! samalla kun ajattein,että ei tästä ikinä päästä synnyttämään kun ei mitää ennakoivia merkkejä ole tullut,kuului hirveä rusahdus ja lapsivettä valui lakanalle. hipsin kaikessa hiljaisuudesaa vessaan sydän kurkussa. vettä tuli kun vesiputouksesta ja mietin,pitääkö tosiaan herättää mies kun niin söpösti nukkuu.hiivin sänkyyn,ravistin varovasti miestä hereille ja kuiskin "älä nyt pelästy,mutta vedet meni". ikinä ei oo varmaan ukko niin nopeasti herännyt :D pomppas pystyyn ja hysteerisenä alkoi pukemaan päälle ja kehotti minua tekemään samoin. otin kissan syliin,halasin ja kerroin että äiti ja isä lähtee nyt hakemaan vauvaa kotiin.annoin kissalle ruokaa ja nieleskiln kyyneleitä koko ajan,jännitti niin paljon että itketti! kädet ja jalat vapisten puin päälle ja aloin pakkaamaan reppuani (olin jättänyt sen tekemättä,ajattelin koko ajan että ehtiihän sitä,yli tää raskaus menee kuitenkin) kun reppu oli pakattu ja kengätkin jalassa yritin vielä viimeiseen asti jäädä kotiin,jännitti niin paljon että halusin pitkittää sairaalaan menoa,tuntui jotenkin niin lopulliselta lähteä sinne. ulkona oli ihana syksyinen aamu;satoi ja myrskysi,oli ihan pimeetä vaikka kello oli jo yli aamu kuuden. autossa lähetin vielä mmäidilleni ja siskoilleni viestit että "nyt se on menoa",muuten istuttiin ihan hiljaa koko matkan sairaalaan,kumpikaan ei kai uskaltanut puhua ja molempia itketti ihmeellisen paljon =) sairaalaan astuin edelleen vapisevin jaloin,sanoin minua vastaan tulleelle hoitajalle että "vedet tais mennä". hän otti eidät vastaan ja ilmoitti että hänen työvuoronsa loppuu pian ja toivotti onnea ja sanoi vielä että toivoo että vauva syntyy sinä päivänä.supistuksia ei ollut juuri ollenkaan,mutta kohdunsuu oli silti jo hyvin auki. pääsimme synnytys saliin aika pian,heti kun seuraava työvuoro alkoi. kätilö toi minulle aamiaista jota en kyllä voinut syödä. luin lehtiä ja naureskelin,ei tuntunut läheskään todelliselta olla synnytys salissa,kun ei tuntunut missään siltä että vauva olisi edes tulossa. kätilö kävi aina välillä katsomassa että kaikki oli hyvin. lupasin ilmoittaa heti jos tuntuu että jotain alkaisi tapahtua. heti kun kätilä lähti huoneesta tuli aivan hirveä supistus,ja hyvä että se ehti loppua kun seuraava jo alkoi. kätilö tuli taas,ja silloin olin jo niin tuskissani että purn huulta ja kyyneleet tunki väkisin silmistäni. kätilö ehdotti suihkua.suostuin,mutta en voinut olla siellä kun pari minuuttia kun supisti jo niin kovasti.suihkun jälkeen sain heti epiduraalin ja elämä hymyili jälleen =)kohdunsuu oli jo täysin auki ja sain luvan alkaa ponnistamaan. ponnistin ja ponnistin,mutta tuntui kun ei olisi tuottanut tulosta ollenkaan.vauvan syke laski,ja lääkäri kutsuttiin paikalle.hän sanoi etä kaikki on varmasti hyvin,mutta laitetaan silti anturi vauvan päähän että saadaan tarkat sykkeet vauvasta. joka kerta kun ponnistin sykkeet laski,ja kun ponnistus loppui,syke nousi taas. kun vauvan syke oli 140 ponnistusten välissä ja ponnistuksen aikan se laski äkkiä kuuteenkymmeneen,tlui kätilöllä kiire. hän hälytti paikalle lääkärin,lastenlääkärin,lastenhoitajan ja toisen kätilön.huoneessa oli myös kätilöopiskelija. pari ihmistä paineli mun mahaa että vauva saisi vauhtia tulla maailmaan,mutta sykkeet laski vain koko ajan. väliliha leikattiin nopeasti ja vauva autettiin imukupilla maailmaan.napanuora oli 2kertaa kaulan ympäri,siksi sykkeet laski ponnistusten aiknana. tyttö oli sininen,mutta virkosi nopeasti kun napanuoraa löysättiin kaulan ympäriltä. sain pienen tytön rinnalleni ja hän alkoi heti syömään. mieheni joka oli ollut koko ajan tukenani oli liikuttunut kyyneliin.. hän sais leikata napanuoran ja kylvettää vauvan. siinä me ihmettelimme kuinka pieni ja täydellinen ihminen voi olla syntyessään. rakastuin tähän pieneen ihmeeseen heti ensisilmäyksellä enkä edes huomannut olevani väsynyt synnytyksestä. täysin terve tyttö syntyi siis laskettuna päivä 11.10.2003 klo 12.16. painoa hänellä oli 2900g ja pituutta 49cm. vieläkin itkettää kun muistelen sitä ihmeellistä päivää,tuntui kun aika olisi pysähtynyt siinä synnytyssalissa jossa pieni tyttäremme näki päivänvalon. että me rakastetaan sitä pientä ihmistä =)

<< Takaisin

© 2003-2005 www.vauvat.net Tekstien kopionti ilman lupaa ehdottomasti kielletty