Vihdoin oli laskettu aika ja lähdin aikaisin aamulla sovittuun sairaala käynnille.( Vereenpaineeni oli koko loppu raskaus ajan koholla ja jouduin siksi käymään tiheään kontrollissa ja vielä sairaalassa kun sikiö oli niin iso.) Sairaalassa kuunneltiin sydänäänet, otettiin verenpaine ja pissakoe, koska verenpaine oli jälleen korkea. Pissassakin oli vielä hämminkiä ja minut passitetiin labraan verikokeseen (sadannen kerran) raskausmyrkytys epäilyn vuoksi. No vihdoin pääsin lääkärin luokse ja siellä sitten tutkittiin ja katseltiin ultraa. Kohdun suu oli tuolloin auki noin kolmelle sormelle ja limatulppa pullotti. Lääkäri sitten vain tyynenä sanoi että nyt menet synnytys saliin,synnytys käynnistetää tiputuksella ja jos ei sillä lähde synnytys käyntiin niin sitten puhkaistaan kalvot. Silloin sydän alkoi kyllä kieltämättä jyskyttämään tuhatta ja sataa, tuntui niin oudolta että kohta meitä tosissaan olisi kolme. Synnytyssalissa  laitettiin tiputus (jossa oli jotain hormoonia jota en enää muista) ja sitten odoteltiin. Kun tiputusta oli annettu noin puolentoista tunnin verran tuntui vain märkä lopsahdus ja osa lapsivedestä tuli. Aluksi ei tuntunut oikeastaan mitenkään ihmeelliseltä, mutta pikku hiljaa supistukset alkoivat voimistua. Supistukset tihenivät aika nopeasti ja kestivät noin minuutin. Silloin ei ehtinyt ajattelemaan muuta kuin hengitä, hengitä ja lepää ja jälleen hengitä, hengitä... Kun supistuksia oli tullut noin kolmisen tuntia rytmikkäästi ajallaan hampaani tärisivät ja olo oli muutenkin heikko. Siihen sitten auttoi lämmin suihku, se renttoutti ihmeen hyvin, vaikkei kipua vienytkään, mutta siitä sai taas lisäenergiaa. Ja aivan ehdoton energian tuoja oli ykkösmaito, mitä litkin koko synnytyksen ajan, yhteensä varmaan 2 litraa. Ensimmäinen vaihe kesti 6 tuntia ja 40 minuuttia. Vihdoin sai ponnistaa ja kipukin oli tiessään. Kun vauvan päälaki alkoi pikkuisen pilkottamaan laitoi kätilö jonkinlaisen puudutuksen ja teki välilihan leikkausen mikä ei myöskään tuntunut. Vauvan kaulan ympärille oli kietoutunut napanuora ja apuun jouduttiin kutsumaan lisää kätilöitä. Onneksi napanuora saatiin kietaistuksi pois kaulan ympriltä ja sitten tarvittiin enää yksi ponnistus ja poikamme oli syntynyt. Kello oli silloin 21.10 ja ponnistus vaihe kesti 1 tunnin. Poikamme oli syntyessää 4285kg ja 53 cm. En saanut synnytyksestä mitenkään pahaa tai kamalaa kokemusta ja toivon että kukaan muukaan sellaista saisi. Tsemppiä ja onnea kaikille ihmeentekijöille!

<< Takaisin

© 2003-2005 www.vauvat.net Tekstien kopionti ilman lupaa ehdottomasti kielletty