oli lokakuun 11. päivä. koko päivän tuntui kiristävä tunne viiden minuutin välein ja ajattelin että ne ovat varmaan ennakoivia supistuksia.laskettu aika olisi 19.10.illalla nukkumaan laittaessa supistukset vain jatkuivat, mutta en kiinnittänyt niihin sen kummempaa huomiota.öisien vessareissejun aikaan en tuntenut mitään ja nukuin muutenkin yöni ihan hyvin.N.klo 8.00 aamulla kävin vessassa ja kelloa katsoessa ajattelin että mieheni nousisi kohta ylös formuloita katsomaan.kun pääsin takaisin sänkyyn tunsin hennon napsahduksen vatsassa ja sitten jotain lirahti housuihin.nousin istumaan ja sitten sitä alkoi tulla lähes ämpärikaupalla.herätin mieheni ja sanoin että mulla taisi mennä lapsivesi....ja niinhän se menikin.aloin kerätä tavaroita kasaan ja mieheni hoputti jo ulko-ovella että mennään jo.laitoin siteen mutta vettä tuli niin paljon ettei se riittänyt alkuunkaan. sitten kauhukseni huomasin että lapsivesi oli vihreää.tiesin sen olevan huono merkki.tai ainakin olin lukenut että se olisi. läksimme sairaalaan ja koko matkan mieheni ajoi lähes kaasu pohjassa.pelkäsi kai joutuvansa kätilöksi.matkan aikana alkoivat supistukset, jotka tulivat 2 minuutin välein mutta eivät olleet kivuliaita.mieltäni kalvasi ajatus onko lapsella kaikki hyvin kun en tuntenut liikkeitäkään.kun saavuimme sairaalaan kätilö sanoi että lapsi on kai säikähtänyt kun on kakannut veteen ja sen takia se oli vihreää. jotenkin se rauhoitti mieltäni. Kohdunkaula oli kadonnut ja olin auki kolmelle sormelle, mutta lapsi ei ollut laskeutunut ja jouduin sänkyyn makaamaan. pikku hiljaa supistukset muuttuivat kivuliaammiksi ja kätilö toi minulle kuumia geelipussejajotka helpottivat vähän oloani.käskivät minun sitten sanoa kun haluan kivunlievitytstä. n. klo 112.30 sanoin haluavani jo jotain ja minut käskettiin synnytyssaliin. kätilö antoi minulle ilokaasunaamarin ja käski hengitellä sitä siihen asti että lääkäri tulisi paikalle. kaasusta tuli kuitenkin niin huono olo että mielummin kärsin kivuista.supistukset muuttuivat tuskallisiksi ja huusin jo että missä se lääkäri viipyy.vihdoin klo 14.00 lääkäri suvaitsi saapua paikalle.olin 3 cm auki ja lääkäri laittoi minulle kohdunkaulan puudutuksen odoteltiin vaikutusta, mutta se ei tehonnut yhtään. niinpä lääkäri laittoi minulle epiduraalin. kivut katosivat kokonaan.lääkäri sanoi että supistuksen aikana saattaa tuntua paineen tunnetta. niin tuntuikin,aika suurtakin.kätilöt käskivät minun ottaa pienet unet kun kipu oli poissa.parin supistuksen ajan tuntui ponnistaisen tunne ja sitten sanoin miehelleni että soita kelloa en voi enää pidätellä.kätilö tuli ja katsoi minua vähän hassusti kun sanoin etten voi enää pidätellä.hän tarkasti tilanteen ja olin auki 10 cm. kätilökin oli aivan ihmeissään ja sanoi että aletaan sitten vain ponnistelemaan.ponnistin minkä jaksoin vaikka välillä oli voimat loppua.kätilöt kannustivat kovasti ja klo 14.52 oli suloinen 3.52kg ja 51cm tyttövauvani rinnallani.ponnistusvaiheessa ei tuntunut mitään kipua, koska epiduraalin vaikutus oli vielä voimassa. olen salaa aina pelännyt synytystä. onneksi tämä oli helppo, mutta luulen että pelko vielä palaa, koska tiedän että jokainen synnytys on erilainen ja seuraava voi olla vaikka tuskien taival.mutta en murehdi sitä nyt vaan nautin vauvastani.
<< Takaisin
© 2003-2005 www.vauvat.net Tekstien kopionti ilman lupaa ehdottomasti kielletty
