Laskettu aika oli ensin 9.4.2003, mutta se muuttui neuvolaa vaihtaessa ja ultrassa käytyämme 16.4.2003. Odotusaika meni muuten ihan hyvin, mitä nyt välillä oli vuotoja ja loppuajasta lapsi meinasi syntyä ennen laskettua aikaa ja ei liikkunut melkein viikkoon. Loppuajasta alkoi jo tuntua siltä, ettei lapsi halua syntyä ollenkaan ja kaikki jo vitsailivat että suutariksi se jää... mutta 22.4 aamulla oli neuvolakäynti ja jo edellisestä illasta saakka minua oli silloin tällöin supistellut. Vauvan isä lähti mukaan neuvolaan ja kun sanoin terveydenhoitajalle että kyllä minä varmaan jo tänään lähden, isä vaan sanoi että niin olet jo yli kuukauden hokenut.     Päivän aikana supistukset vaan tihenivät ja tihenivät, mutta vauvan isä oli edelleen sitä mieltä että väärä reissu se kuitenkin on. Illalla olimme äitini ja isäpuoleni luona. Äitini hieroi selkääni ja isäpuoleni katsoi kellosta, milloin supistus tuli ja milloin lakkasi. En olisi itse vielä tahtonut lähteä, mutta isäpuoleni vaan sanoi "että synnyttämisestä en mitään tiedä, mutta sinä lähdet nyt". Silloin supistukset olivat tulleet kuuden minuutin välein jo toista tuntia. Niin me sitten lähdettiin ajelemaan, matkaa sairaalaan 100 km. En muista matkasta ensimmäisen 30 km jälkeen yhtään mitään, koska keskityin vain siihen että nyt tulee supistus.    Olimme sairaalassa puolenyön maissa ja kun menimme äitiyspuolille, minut laitettiin heti käyrälle. Kyllä olimme lähteneet jo ihan hyvään aikaan, 4 cm auki. Niin minä sitten sain peräruiskeen, kävin suihkussa ja minut laitettiin salia varten kuntoon. Saliin siirryimme aamuyöllä yhden- kahden välillä. Mutta vähän vaille neljä supistukset lakkasivat kokonaan. Olin hengitellyt jo ilokaasua supistusta lievittämään ja nukahtanut kuitenkin synnytyspöydälle. Kätilö tuli herättämään ja lääkäri laittoi minulle tipan, joka sitten käynnisti supistukset uudelleen. Kun aine alkoi vaikuttaa supistukset olivat niin kovia, että meinasin pahimmilleen tippua pöydältä kun heittelehdin. Mutta ilokaasu auttoi todella hyvin. Seitsemän aikaan sitten alkoi tuntua siltä, että nyt on pakko työntää ja niin sitä sitten työnnettiin. Kätilön apuna ensimmäistä synnytystään avustava harjoittelija, vitivalkoisena vieressä. Kello 07.58 23.04.2003 syntyi pieni 3320 grammaa ja 51 cm tyttö. Pieni ihana nyyttimme.     Tytön isä onnesta soikeana ja minä väsynyt, mutta todella onnellinen. Saimme saliin syötävää, kävin suihkussa ja laittauduin kuntoon osastoa varten. Koko suku ja kaverit soitettiin lävitse, että tyttö tuli. Todella hieno tunne, ei voi muuta sanoa!!! Saimme perhehuoneen ja parin päivän päästä 25.04.2003 lähdimme kotiin. Nyt tyttö ryömii ja on varsin vauhdikas pakkaus 70,5 cm ja 9470 grammaa.... Synnytys oli todella hieno kokemus ja aion toivottavasti tehdä vielä ainakin yhden lapsen...haaveissa kuitenkin 3 lasta.

 

<< Takaisin

© 2003-2005 www.vauvat.net Tekstien kopionti ilman lupaa ehdottomasti kielletty