Atte
Käynnistys oli luvattu maanantaille kun raskaus olisi silloin 14vrk yli. Sunnuntai iltana olimme äidilläni kylässä ja oloni oli tosi kurja selkää särki ja huono olo oli koko aika. Kotiin päästyämme en saanut syötyä vaan menin nukkumaan, yöllä heräsin siihen että selkää särki kovasti ja vessassa piti ravata jatkuvasti. Sitten huomasin veristä vuotoa ja herätin mieheni. Aika lähteä sairaalaan. Mies olisi vaan jatkanut uniaan ja jouduin muutaman kerran herättelemään ja korottamaan ääntä. Sitten ajoimme äidilleni sillä halusin että äitini tulee mukaan synnytykseen. Koko huusholli heräsi kun menimme sinne =) äiti kysyi ehtisikö hän syödä vai onko kiire? Sanoin vaan että syö ja samaan hengen vetoon et syö. Matka tuntui pitkältä ja minua pelotti. Sairaalaan päästyä jouduin käyrälle ja siihen piirtyikin hienot supistus ja sydänääni käyrät. Pääsin pian sisätutkimukseen ja olin jo 4cm auki ja tehtiin suolen tyhjennys ja sen jälkeen saliin. Naukkailin ilokaasua ja äiti rauhoitteli minua parhaan kykynsä mukaan. En tuntenut minkäänlaista ponnistamisen tarvetta, mutta vauvan sydän äänet heikkenivät jatkuvasti ja kätilö kehotti minua ponnistamaan, ponnistin ja ponnistin ja luulin ettei vauva syntyisi koskaan. Lopulta kätilö sanoi että otetaan pihdit ja imukuppi esiin. En suostunut vaan sanoin että nyt se syntyy. Ponnistin niin kovaa kuin kykenin ja poika syntyi. Ponnistus kesti 45min ja koko synnytys 9h45min. Poika oli suuri esikoiseksi : 3990g 51cm. Synnytyksestä jäi hyvä mieli ja sanoinkin kätilölle että parin vuoden päästä tavataan uudestaan.