Arttu
Laskettu aika oli tänään. Siivoilin kotia edustus kuntoon kun oli vieraita tulossa. Postiin oli tullut uusia mattoja ja kävimme mieheni kanssa hakemassa ne. Kävimme ruokakaupassa ja valitin kun oli vaikea kävellä ja oli huono olo. Välillä oli ihan pakko pysähtyä. Kotiin päästyä istuin sohvalle ja sanoin että keittiön ikkuna olisi vielä pestävä. Olin huonolla tuulella ja menin ajoissa nukkumaan. Yöllä heräsin tunteeseen että nyt on noustava ja heti! Nousin ylös ja pitelin pinnasängystä kiinni ja samalla jotain valui lattialle reisiäni pitkin. Luulin että pissat tuli. Kävin vessassa ja sitä tuli koko ajan, sellaisina lorahduksina. Sitten tajusin että se on lapsi vettä. Herätin mieheni joka meni paniikkiin. Neuvolasta oli sanottu että soitatte ambulanssin jos vedet menee sillä tiedossa oli että synnytyksestä tulee nopea. En suostunut ambulanssiin vaan halusin mennä omalla autolla. Soitin siskon miehelle mutta hän oli jo töissä,sitten mieheni kanssa taistelimme kumpi soittaa hänen isälleen, lopulta mieheni soitti ja pyysi veljensä lapsia vahtimaan. Laitoin muutaman viestin menemään että nyt mennään ja soitin miehen pomolle vastaajaan. Etsin itselleni kuivia housuja (olin jo vaihtanut housuja useasti tällä välin) lopulta laitoin märät housut ja otin kassini. Ajoimme sairaalaan öisiä hiljaisia katuja pitkin, istuin auton lattialla ja yritin olla rauhallinen supistukset olivat jo tuskaa, mieheni kysyi aina ennen liikenne valoja oloa ja sanoin vaan rauhallisesti että hyvin menee, loppujen lopuksi äänestäni kuuli ettei enään mennyt hyvin vaan sattui pahasti. Lopulta olimme perillä ja mies alkoi etsimään rahaa parkkimittariin ja minä tuskastuin!sitten pääsimme sisään sairaalaan missä ei näkynyt henkilökuntaa ollenkaan, lopulta joku kysyi ketä olemme ja minne olemme menossa? Hän ohjasi meidät vastaan ottoon ja pääsin käyrille kaikki ok, hyvät supistukset ja sydänäänet. Sitten vaatteiden vaihtoon ja synnytyssaliin.pyysin epiduraalia sillä sattui ihan helkutin kovaa. Kätilö oli sitä mieltä etten tarvitse epiduraalia sillä olinhan jo kaksi lasta synnyttänyt ilokaasulla. Itkin ja rukoilin epiduraalia vaan en saanut sitä. Luulin kuolevani kipuun! Lopulta sain ponnistaa ja ponnistin kunnes kätilö sanoi hätääntyneenä että nyt ei saa yhtään ponnistaa! Ei yhtään! Huusin ja valitin etten voi olla ponnistamatta mutta kätilö vaan kielsi. Lapsi syntyi otsa edellä ja nenä ylös päin ja nielu oli puhdistetava sekä napanuora otettava pois kaulan ympäriltä, sitten lapsi jäi vielä hartioistaan pahasti jumiin. Lopulta poika syntyi ja hän oli 4405g ja 52cm eli todella iso. Synnytyksen kokonaiskesto oli 2h15min josta ponnistus 15min. Synnytyksestä jäi paha mieli. Ja jos vielä (siis kun)teen neljännen lapsen en todellakaan halua synnyttää häntä ellei synnytystä käynnistetä aiemmin. Tai leikata. Mutta ei näin suurta enään alakautta.