Menin illalla yhdentoista maissa nukkumaan ja mieheni jäi katsomaan
vielä telkkaria. Juuri, kun sain unesta kiinni tunsin että jotain tuli
housuun.. Sitä sitten ihmettelemään miehen kanssa, että tihkuukohan
lapsivettä, no samantien alkoi aika kivuliaat kuukautiskivun tapaiset
kivut mahassa ja arvasin, että nää on nytr niitä supistuksia :) ( Ei
ollut kertaakaan aikaisemmin supistellut..)
No mieheni tuli kanssa sänkyyn ja rupesi kuorsaamaan( Oli oksennellut
edellisen yön ja päivän), mutta minä en saanut enää unta, jännitystä
kenties.. Kävin jatkuvasti vessassa tarkkailemassa tilannetta ja sitten
tuli hieman veristä tihkua, joten soitin sairaalaan, josko pitäis lähteä
tulemaan, kun on sitä matkaa melkein 150 km. Kätilö kysyi supistusten
väliä johon vastasin että noin 5 min välein 1 min mittasia ja niitä
tulee melko säännöllisesti. Yhteistuumin päätettiin, että voidaan
"ainaki" tulla käymään.
(Valmennuksessa neuvottiin odottaa 10 min välein 1 min mittasia
supistuksia puolen tunnin ajan ennenkuin lähdetään sairaalaan, mutta
multa tais jäädä sellaset kokonaan väliin.)
Eli noin kello 24 sit lähettiin joensuuta kohti.. Miehen kaasujalka
painui melk. lattiasta läpi, kun supistus kiristi mahanahkaa :)) No, sit
saikulla oltiin noin 01 ja suoraan synnytys saliin odottelemaan.. käyriä
kateltiin ja supistuksia tuli tasasesti, mut ei kivuliaita. Koko yön
kuitenki valvoin ja vuoron vaihtuessa seitsemän aikoihin sanoin että
haluisin epiduraalin, siihen kätilö että kyllä keretään hyvin laittaa,
olin auki noin 4 cm. menin sillä aikaa suihkuun. Kun tulin suihkusta
puhkastiin kalvot, että voitas laittaa sit epiduraali. Sen jälkeen alko
aikamoiset supistukset kätilö lähinnä pakotti ottaan ilokaasua, mitä en
ois halunnu ja se sit tietenki teki pahan olon ja eikun oksentamaan..
Oksensinkin sit ponnistukseen saakka..
Klo 9 aikaan aamulla tuli kätilö tarkastaa ja epiduraali oli tulossa
(jess!) Mutta kuinka ollakaan, olin jo täysin auki! (Lämmin suihku on
muuten mielestäni paras kivunlievitys.)
Kätilö totesi ettei keritä antaa mitään puudutuksia ja eikun koppia
ottamaan!Ja mieheni joka oli ollut vasta 2 tuntia luonani
synnytyssalissa (koska oli nukkumassa isien huoneessa univelkansa takia
edellisestä yöstä ja jota en kipujen takia olis halunnutkaan aikaisemmin
luokseni torkkumaan..) joutu kätilön avuksi, vaikka oli päättänyt että
on mielummin pään puolella loppurytäkässä :)
Ponnistaminen ei ekana oikein luonnistunut, mutta ihana kätilö
lohdutteli, ettei ole mitään kiirettä. Ponnistus vaihe kesti n. 1h 10
min ja selvisin "luomusynnytyksestä" ILMAN tikkejä tai
välilihanleikkausta! Synnytys kesti n.10 tunti yht. Ja poika oli 3410kg
ja 48cm pitkä.
En kerennyt saada kivunlievitystä, enkä sitä kyllä loppujenlopuksi olisi
tarvinnutkaan ehkä seuraavakin synnytys luonnistuu ilman puudutuksia.