Moi kaikille!
Laitanpa oman synnytyskertomukseni tältä kolmannelta kerralta teille luettavaksi. Oli taas kerran ns. helppo synnytys vaikka kestoltaan olikin hieman pitempi kuin edellisten kahden kohdalla :)

Mulla siis oli niitä saamarin suppareita ollut jo varmaan kolme vkoa päivittäin ja öin, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi kovina tai säännöllisinä.....epäsäännöllisen säännöllisinä kyllä ja se oli todella rasittavaa. Koskaa ei tiennyt milloin lähtö oikeesti tulisi eikä sitten kovin paljoa 'uskaltanut' liikkua missään. Odotti vaan, että pääsisi jo tositoimiin. Minä, mun lääkäri ja TH oltiin kaikki varmoja, että kolmaskin tulee sen kolme vkoa etuajassa kuten edelliset ja olinkin jo vkolla 37 ihan innoissani, että nyt kohta päästään synnyttämän....mutta kuinkas kävi?Vauveli vain pysyi sisällä, ei malttanut tulla ulos lämpösestä :)

Sitten 17.9. mulla oli vielä neuvolalääkäri, jotta vähän lääkäri arvioisi vauvelin kokoa ja kokeilisi mun lantiot. Kuinkas ollakkaan....olin 3cm auki lääkärin tutkiessa ja hän sitten pikkasen 'ärsytti' kohdunsuuta, jotta synnytys voisi vaikka siinä parin pvän sisään käynnistyäkkin (viimeistään). Lääkäriltä lähdin sitten kotio päin...kävelin keskustaan bussille, kokoajan supistellen (väli kovemmin ja väli vähemmän). Kotona sitten siivoilin pikkasen. Suppareita tuli ja meni.
Illalla kyllästyin taas odottamaan täysin säännöllisiä suppareita, joten päätin mennä nukkumaan/lepäämään joskus klo 23 aikoihin. Ajattelin, että kyllä mä sit herään jos tositoimiin joudutaan. Sain siinä levättyä jonkin aikaa kunnes joskus klo 01 heräsin OIKEISIIN,KUNNON suppareihin :) Arvatkaas olinko hyvilläni :o ? Suppareita tuli n.1-1,5tmelko epäsäännöllisinä (5-12min välein) mutta kivuliaimpina kuin aiemmin. Sitten joskus hieman klo 02 jälkeen supaprit muuttu suoraan säännöllisiksi ja väli oli enää vain 3min. Niitä sitten tunnin verran,suurinpiirtein, laskeskelin kävellen huonetta ja kämppää edestakasin. Siinä pikkasen klo 03 jälkeen soitin sitten kaverille, että nyt olis aika lähteä synnärille...hänen miehensä sitten otti auton alle ja kuskas mut+mun kaverin synnärille. Vielä autossa sanoin että varmaan passittavat mut kotio...ja mähän en olis siihen suostunu. Noh, päästiin sisään, klo oli 03.30-04, kätilö tutki ja olin mukamas edelleen vain sen 3cm auki. Kuitenkin otettiin käyrää ja suppareita tuli siihen malliin että synnytyssaliin päästiin klo 04 jälkeen.

Siellä sitten olla palloiltiin synnytyssalissa, välillä kävin kävelemässä käytävillä....joskus klo 05 aikoihin pyysin ekaa kertaa josko ilokaasua voisi ottaa. Kipu ei ollut suuren suuri mutta kaiken varalta halusin kaiken olevan valmiina, jos tarve iskee. Kätilö antokin mulle naamarin, josta huomasin sitten että se ilokaasupallo oli teipattu ?!?...noh, sain siitä kuiteski vedettyä juuri siihen kipuun tarpeeksi kaasua, joten en maininnut asiasta. Jossain vaiheessa alko kuitenkin tuntumaan ettei se kaau auta tai ettei siitä pallosta tule kunnolla. Ei kait kun se oli rikki !!!!!! Onneksi kätilö vaihtui vuoron myötä ja sain mukavemman kätilön :) Kaasu ei tuntunut auttavan ja kyselinkin sitten jo spinaalista ja vaikka mistä...vaikka en niitä edes olis halunnut ottaakaan. Kunhan jotain juttua piti saada aikaseksi :o Noh, se kätilö sitten katsoi ilokaasupalloa ja 'kauhukseen' huomasi sen olevan rikki. Vaihtoi pallon ja käski vetää oikein kunnon kännit :) :) :o Se pallo sitten toimikin ja se 'vähänenkin' kipu mitä oli ollut, katosi. Kyllä ilokaasu on mulle sopivin kivunlievitys.

Lääkäri kävi sitten kierrollaan tutkimassa mut (kandi seuranaan) klo 8 aikoihin aamulla, ja olinkin jo 7cm (vaikka yöllinen kätilö n.1,5tuntia aiemmin oli kokeillut ja mukamas ed. olin ollut sen 3cm auki). Luulin että kalvot puhkastas mutta lääkäri oli sitä mieltä että ne kyllä puhkeet itellään, odotellaan. olin pikkasen toista mieltä kun multa on aina puhkastu kalvot. Noh, sitä sitten odoteltiin ilokaasun voimalla hykerrellen ;)
Sitten joskus klo 9.25 kätilö kokeili ja auki oltiinkin jo 10cm! Eli taaskaan ei ehditty laittaa paracervikaalia, minkä olisin kyllä halunnut. Sen sijaan kätilö sitten laittoi puudutuksen perineumin tilaan,välilihaan (tuota puudutusta kuulemma käytetään usein pudendaalin sijasta). Kalvot puhkastiin ja melkein 'samantien' alkoi tuntumaan ponnistus tarvetta. Ponnistelin jonkinaikaa seisaaltaan sänkyyn nojaten ja se tuntui hyvältä asennolta...harmi vaan kun mun sukat luisti lattialla ja kipusin sitten petiin puoli-istuvaan asentoon. Siinä sitten ponnistelin, kipua ei tuntunut välilihassa laisinkaan sen puudutuksen ansioista, eikä pahemmin muutenkaan. hengittelin suppareitten välillä ja yritin ' ottaa rennosti'. kätilö oli todella ihana, kannusti kovin ja vitsailikin ettei tämä nyt ihan yhtä nopeasti 'pulpahda' ulos kuin edelliset koska vaavi on isompi tällä kertaa. Ajattelinkin, että kylläpä tämä ponnistusvaihe kestää (tuntui kuin se olis kestäny vähintään 30min, mulle jo pitkä aika). Koko ponnistuksen ajan mulla oli ajatuksena, että mukelo on saatava ulos itse,mitään imukuppeja en suostu ottaan...niinku tarvetta edes olis ollu, mutta kummasti tuo ajatus antoi pontta ponnistamiseen :o
Ainut mikä oikeesti sattui ja tuntui ilkeelle oli pari pientä repeämää mitkä tuli. Nekin niin pieniä, että ei tarvinnut kuin kolmeen repeämään vain yhdet tikit. Tikit kätilö laittoi ilman puudutusta, mutta eipä ollut paljon tikattavaakaan eikä sitä edes ajatellut niitä nipsasuja pahemmin kun oli se oma pikku- tyttö sylissä ja sai katsella tyttelin pieniin tummiin silmiin :)
Kaikesta täsät selvittiin siis vain ilokaasun voimalla. on se vaan hauska aine kun synnytyskin voi olla oikeesti hauska kokemus :o tai sitten mulla heittää päässä ;)

Koko synnytys kesti sitten 9tuntia 16min (pitkä aika mulle, mutta kun kalvoja ei puhkastu vasta kun olin 10cm auki niin siinä selitys). Kun puhkasusta 36min ja mukelo oli ulkona maailmassa....onneksi ei mulla menevedet itellään muuten olisin jo kolme mukeloa synnyttänyt kotiin, kun ei olisi ehtinyt synnärille, heh.
Se 'todella pitkä' ponnistusvaihe kesti 16min ! eli ei paljon mitään.

Pieni tyttönen sitten näki maailman ekaa kertaa 18.9.2003 klo 10.16 :) vkoja 39+1,
Mitat neidillä oli moitteettomat 3120g , 49cm ja 34.5cm......tumma 'pitkä' tukka ja ilmiselvästi tulee ruskeat nappisilmät :)
Nimeksi neidille annoin Pinja Alyssa Marlene.

Isosisko ja- veli ovat molemmat innoissaan vaavista ja hoitelevat tyttöä paljon jo, jopa vaipatkin vaihtavat :) Itse olen ihan onnesta sykkyrällä. En osaa edes sanoin kuvailla kuinka ihanaa on kun tuo pikku-nyytti vihdoinkin on masusta ulkona ja hurmaamassa kaikkia :) Kyllä tämä tunne lapsen synnyttyä on joka kerta yhtä voimakas ja ihana. :) Kyllä on ihmislapsi, ihmisen pieni alku, niin ihmeellinen ja suloinen!!! :)
Iloista odotusta teille kaikille odottajille....ja malttia. Odotus todella palkitaan sillä hetkellä kun vauvan saa rinnalle heti syntymän jälkeen. :) ja kun vauva alkaa itse syömään....siinä tulee ihan tippa linssiin. :)

Voikaa kaikki hyvin !