Laskettuaika oli 9.1.2003. Päivät kuluivat ja yhä olin yhdessä koossa. 16.1. oli aika äitipolille kokoarvioon, koska vauvan epäiltiin olevan suuri. Ultralla arvioksi tuli 4700g. Kauhistuin ja kysyin lääkäriltä, että kuka sen oikein synnyttää?? Lääkäri tarjosi mulle saman tien sektiota, mutta kieltäydyin. Halusin ainakin yrittää alatiesynnytystä. Siitä lähdimme sitten osastolle kohdunsuun kypsyttelyyn. Cytoteceilla kypsyteltiin koko torstai ja perjantai, mutta mitään tuntemuksia ei alkavasta synnytyksestä tullut. Perjantain ja lauantain välisenä yönä klo 00.30 tunsin ensimmäisen kipeän supistuksen. Siitä lähtien niitä tuli muutaman minuutin välein, mutta ne eivät olleet kauhean voimakkaita. Sen verran kuitenkin sattui, että nukkumisesta ei tullut mitään, vaan mittailin koko loppu yön osaston käytävää. Aamulla supistukset rauhottuivat ja niitä tuli selvästi harvemmin ja epäsäännöllisesti. Sille päivälle ei ollut lääkäri määrännyt enempää Cytotecejä, joten en saanut niitä aamulla. Piti odottaa lääkärinkiertoa, jota ei kuulunut ennen kuin iltapäivällä. Sain puolikkaan pillerin ja se sai supparit taas kunnolla vauhtiin. Vieläkään ei ollut "potkua" supistuksissa, mutta kyllä ne kumaraan aina veti. Klo 18.30 alkoi osastolla iltapala. Samalla kätilö tuli luokseni ja kysyi tulenko ctg-käyrälle nyt vai iltapalan jälkeen. Ajattelin mennä samantien, jotta pääsen sitten rauhassa iltapalalle. Siellä käyrällä maatessa alkoi supistuksiin yllättäen tulla potkua ja puolen tunnin kuluttua olin jo todella kipeä. Kätilö tarkisti kohdun suun ja se oli auki kolmelle sormelle. Klo 20.30 menimme synnytyssaliin ja lääkäri puhkaisi kalvot ja sain oksitosiinitipan käteen. Kätilö tarjosi ilokaasua, mutta siitä ei ollut apua. lääkäri suositteli epiduraalia, koska olin ensisynnyttäjä, oli iso vauva odotettavissa ja vauva ei ollut laskeutunut synnytyskanavaan. Ensimmäinen annos meni pieleen ja vaikutus oli vain toispuoleinen ja kesti vain hetken. Sain uuden annoksen puolilta öin ja se auttoi. Yhtäkkiä vauvan sydänäänet laskivat ja kätilö komensi minut kontilleen ja antoi happinaamarin ja käski hengittää syvään happea. Säikähdin ja olin varma, että nyt mennään hätäsektioon. Tilanne rauhoittui, mutta lääkäri piti kutsua paikalle tarkistamaan vauvan tilanne. Lääkäri otti vauvan päästä verikokeen, josta tutkittiin hapetustilanne. Se oli hyvä eikä vauva ollut kärsinyt hapenpuutteesta. Samalla hän huomasi, että kohdunsuu oli täysin auki. Epiduraali oli alkanut juuri vaikuttaa eikä mulla ollut ponnistamisen tarvetta. Sain levätä pari tuntia, kunnes puudutteen vaikutus lakkasi. Ponnistamisen tunne tuli ja kätilö komensi minut seisomaan. Aloittelimme ponnistamista seisaaltaan, koska vauva ei ollut laskeutunut. Nojasin sängyn laitaan ja ponnistin pari kertaa. Sanoin kätilölle, että nyt se tulee. Kätilö ei uskonut minua ennen kuin oli pää jo pihalla. Saman tien koko vauva syntyi ja kätilö sai hienosti "kopin". Tyttö painoi 4210g ja pituutta oli huimat 54cm ja pipo 38cm. Repeämiä ei tullut lainkaan. Synnytyksen jälkeen voin todella hyvin ja olisin ollut valmis heti uuteen koitokseen! Lapsivuodeosastolla olimme kolme vuorokautta ja sitten kotiuduimme.