Klo.05.00 , Laskettu aika päivälleen(19.7.2003) alkoivat kivuliaat supistukset...seurasin niitä n. puoli tuntia ja menin vessaan, siteessä oli vähän verta ja huusin miestäni joka soitti heti synnytys-sairaalaamme. Käskivät tunnin seurata tilannetta, voimistuuko supistukset ym, mutta lähtemään jos voimistuu paljon, koska sairaalaamme on tunnin ajomatka. Vaille seitsemän sitten lähdettiin ajelemaan, minä supistus tuskissani, mieheni yllättävän rauhallisena. puolessa välissä supistuksen heikkenivät, ja sairaalan pihassa loppuivat. Kahdeksan aikaan mentiin synnytysosastolle, ja siitä heti sisätutkimukseen, supistukset olivat lakanneet kokonaan ja kohdunsuu oli vain puoli senttiä auki. Päästiin nk. kammariin jossa seurattiin lapsen sydänääniä ja synnytyksen käynnistymistä.. Siinä juttelimme että eihän tämä nyt voi tässä voi olla, tunti ajettu, ei halua kotiin lähteä ym. Mieheni kävi lepäämään, koska oli valvonut edellisen yön kokonaan. Kammarissa odottelimme puoleen päivään lääkäriä joka sitten vihdoinkin pyysi takaisin tutkimushuoneeseen. Ultraäänellä lääkäri tarkisti lapsiveden määrän, ja huomasi että sitä oli liian vähän. Hän Ei antanut lupaa lähteä enää kotiin, vaan käski osastolle seurantaan...! kokosimme tavaramme ja menimme osastolle. Siellä menikin aika nopeasti... alhaalla käytiin kahvilla ja odottelimme että milloin pikkuisemme ilmoittaa uudelleen tulostaan. Osastolla Alkoivat supistukset taas voimistumaan ja tihenemään. Sairaalassa ei mieheni voinut olla yötä, joten hän lähti vaille yhdeksän illalla hotellille. Minulla alkoivat supistuksen voimistumaan ja tuntumaan tuskaisilta, pyysin hoitajalta jotain kipulääkettä että saisin nukutuksi. Hoitaja antoi 75 mg Petidiniä vaille kaksitoista. Noh, lapsivesi menikin jo 00.15(20.7.2003) ja supistukset alkoivat tuntua sietämättömiltä selässä. Soitin miehelleni hotellille ja pyysin tulemaan sairaalaan nopeasti. Hoitaja antoi minulle peräruiskeen ja kävin sen jälkeen suihkussa. Mieheni olikin jo sillä aika tullut osastolle ja lähdimme sitten siitä taas synnytysosastolle. Siellä taas katsottin paljonko kohdunsuu on auki, tällä kertaa se koski, koska supistukset olivat niin kivuliaita. Asiaa pahensi vielä se, että kohdunsuuni oli niin alhaalla että naishoitajan oli vaikea kokeilla sitä. -- Oli auennut vain 2cm. Siitä päästin sitten synnytyssalliin, jossa kysyttiin mitä kivunlievityksiä halusin, ammeeseen en saanut mennä koska lapsivesi oli mennyt. Annoin heti luvan Epiduraaliin ja ilokaasuun. Kätilöt sitoivat minut kaikkiin piuhoihin(lapsen sydänkäyrä ja supistukset) enkä päässyt jalkeille, siitä jouduin sitten sänkyyn ja kokeilin ilokaasua (01.45-03) joka ei todellakaan auttanut yhtään, rupesi vain oksettamaan, syy oli se, että tunsin supistuskivun alaselässä. itkin ja pyysin leikkausta, minulla kun ei ole hyvä kivunsieto. Eivät halunneet leikata, mutta epiduraalia tarjottiin. No, kohta tuli nukutuslääkäri ja yritti antaa sen epiduraalin, joka ei mennyt kohdilleen ja kivut jatkuivat(02.40). Lääkäri tuli 35 min kuluttua yrittämään uudelleen ja silloinkaan ei sikiöasennossa piikki mennyt, vaikka 3 kertaa yritti. sitten hän määräsi istumaan ja silloin vihdoin, viimeisellä mahd. yrittämällä se meni ja asennettiin epiduraalipumppu päälle(03.15) Vihdoin pääsin nukkumaan(ei kyllä nukkumiseksi voinut sanoa koska kätilöt ravasivat salissa koko ajan.) Miehenikin sai patjan lattialle ja kävi lepäämään. Klo 07.15 kätilö kysyi onko ponnistustarvetta ja vastasin että kolme kertaa on tehnyt mieli ponnistaa. Kätilö tarkasti miten alhaalla lapsi jo on ja onko kohdunsuu auki kokonaan. Yllätys yllätys kohdun suu oli auki ja epiduraalipumppu otettiin pois päältä(07.25) Kokeilin pari kertaa ponnistaa kyljellään, ja sit sängystä tehtiin synnytystuoli. Päästiin aloittamaan Täysvoimainen ponnistaminen... kätilö sanoi että lapsi kyllä syntyy ennen yhdeksää. Ajattelin että ei ole totta, niin kauanko ponnistellaan. Huusin ja kirosin ja työnsin lastani ulos kaikella voimallani, tuntui että ei se mahdu, jonka sanoin kätilöllekkin, joka sanoi että hyvin tulee=) Kätilö laittoi emättimen ympärille puudutetta ja sit taas ponnistetaan. Itkin kätilölle että en varmasti enää ponnista, ei jaksa ja sattuu...! noh, kuinkas ollakkaan, kun tuli seuraava supistus, oli pakko taas ponnistaa, ponnistin niin paljon kuin vain jaksoin, supistuksen jo mentyä ohi. Sitten sillä supistuksella pulpahti pää ulos ja seuraavalla supistuksella(ei tarvinnut enää ponnistaa)tuli vartalo(08.49. 20.07.2003). Napanuora oli niin lyhyt että vatsalle ei voinut nostaa heti, vaan isin piti eka leikata se. Sitten sain oman pikkuisen tyttövauvani syliini ja tarkistin heti onko sormia ja varpaita 10.Istukka syntyi sen jälkeen ja oli normaali. Hetikohta tulee Lastenlääkäri paikalle ja vie pienokaiseni tutkimuksiin ja siitä teholle. Näin meneteltiin koska vauvalla oli infektio epäily, koska minulla oli kuumetta 39 astetta ennen lapsen syntymää. Vauvalla oli lapsivettä keuhkoissa mutta muuten kaikki hyvin. Itse en revennyt pahemmin, nirhaumia vain, joihin tuli 6 tikkiä. Lapsi oli teholla pari vuorokautta ja pääsi sitten isin ja äidin viereen vierihoitoon perhehuoneeseen. Kohtuni supistui hyvin ja jälkivuoto oli normaalia. Pääsimme kotiin torstaina 24.07.2003.